Stand Still. Stay Silent

http://www.sssscomic.com/

Tekijä: Minna Sundberg
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2013
Pituus: 250+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 5 kertaa viikossa
Genre: toiminta, katastrofi, kauhu, seikkailu, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta

Minulle on jo useampi kerennyt ehdottamaan tätä sarjakuvaa, ja kun se omalta lukulistaltakin jo löytyi niin tartuinpa sitten tuumasta toimeen, vihdoinkin.

Stand Still. Stay Silent sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen pohjoismaihin, suuren katastrofin jälkeen. Vuosikymmeniä sitten vakava tauti pyyhkäisi lähes koko ihmiskunnan pois maailmankartalta, ja nyt maapallon keskuksena toimii Islanti, joka pelastautui eristäytymällä muusta maailmasta tuhojen aikaan. Muistakin pohjoismaista löytyy pienempiä turva-alueita, missä ihmiset elävät nyt hyvin nöyrissä oloissa.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 16.27.01

Koko muu maailma on tuntematonta ja puhdistamatonta hiljaista maailmaa, jota asuttavat katastrofin seurauksena kehittyneet hirviöt. Matkalle tuntemattomaan lähtee pieni joukko enemmän tai vähemmän ammattilaisia sattuman kaupalla saadun ääpättömän rahoituksen turvin. Joukkoon kuuluvat suomalaiset serkukset Tuuri ja Lalli, ruotsalainen Emil, norjalainen Sigrun sekä tanskalainen Mikkel. Nettisarjakuvan otsakkeen ja muiden kuvitusten perusteella joukkoon luultavasti liittyy vielä eräs liehuletti, mutta tähänastisessa sarjakuvassa hänet ollaan nähty vain vilaukselta.

No niin, sanottakoon nyt tähän väliin, että en pidä oikeastaan ollenkaan tällaisista katastrofiteemoista. Kaikenlaiset maailmanloppu- ja ihmiskunnan tuho -skenaariot saavat minut ahdistuneeksi ja surulliseksi. Alan helposti pyöritellä mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkia niitä hirveitä tilanteita, joihin ihmiset joutuvat selviytyäkseen hengissä, ja joihin heidän elämänsä sitten lopulta päättyy. Prologin lopussa minun teki todella vahvasti mieli painaa X:ää tämän välilehden kohdalla. Enpä tuota kuitenkaan tehnyt kun en viitsinyt tähän blogiin pelkkää vinkuvonkua kirjoittaa prologin perusteella. Tuota päätöstä en kyllä sarjakuvaa eteenpäin lukiessani katunut (paitsi vähän joissain todella kuumottavissa kohtauksissa).

Eniten minua puskee lukemaan eteenpäin äärettömän hieno taide, sekä todella sympaattiset hahmot. Erityisesti hissukka, kissamainen Lalli ja kermapylly Emil sekä heidän välinen kielirajoitteinen kommunikaatio herättivät minussa vahvoja awwwww-reaktioita. Ryhmän naiset ovat ihanan tomeria ja positiivisia, ja iso Mikkel on rauhoittava ja rationaalinen. Jengi on ollut kasassa vasta lyhyen aikaa, mutta ryhmähenki on alusta alkaen todella hyvä. Tällainen hahmodynamiikka auttaa jaksamaan muuten niin synkän tarinan seuraamista, ja onpa se ihan kivaa vaihtelua sellaisille katastrofitarinoille, joissa hahmot vain panikoivat ja huutavat toisilleen ja ovat tietävinään kaiken paremmin kuin muut. Toki tässäkin tarinassa on vielä kaikki mahdollisuudet draaman puhjeta kukkaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin näiden mussukoiden toilailuista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 14.00.26Kuten mainitsin, taide on ilmiömäisen upeaa. Varsinkin maisemat ovat erityisen kauniita ja yksityiskohtia on paljon. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Väripaletti on rajallinen ja värit toimivat todella harmonisesti sekä keskenään että mustan kanssa. Piirrosten lisäksi sarjakuvaan on ujutettu hienosti infografiikkaa, karttoja, asiakirjoja ja ilmoituksia. Lukujen välissä meille valotetaan hieman tuossa ajassa olevia asutuksia, virkoja, hirviöitä, kissojen asemaa, käytettyjä kieliä ja niin edelleen.

36

Nautin kovasti siitä, miten sarjakuvassa pelataan eri kielillä. Tietysti pääasiassa kaikki teksti on englanniksi, mutta tarinassa ihmisillä ei ole mitään yhteistä yleiskieltä, vaan kaikilla on oma äidinkielensä ja ehkä jonkin verran sitten kielipäätä suuntaan tai toiseen. Kielten erot ja yhtäläisyydet nousevat esille tuon tuosta, ja pienet liput puhekuplissa ilmentävät aina, kun hahmojen kieli vaihtuu tai kun se keskustelun kannalta on oleellista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.37.13Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.38.07Puhekuplien neliskulmainen muoto on hieman erikoinen ratkaisu. Onko kyse sitten kuviin sopivasta tyylistä vaiko että niihin saisi aseteltua tekstin helposti ja tilaa säästäen? Kuitenkin laatikot ovat paikoin vähän turhankin isoja tekstimäärään nähden, ja teksti aseteltu välillä  hiukan sinne päin. Fontti on jokseenkin erikoisen näköistä ja rivivälit pieniä, mikä vaatii jonkin verran totuttelua. Ei teksti ihan lukukelvotonta ole, mutta huomasin useaan otteeseen esimerkiksi luulevani g:tä q:ksi. Massiivisten tekstimäärien lukeminen saattaa hieman puuduttaa, mutta pienemmissä puhekuplissa tekstin lukee suhteellisen sujuvasti.

Sarjakuvan prologi saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa, mutta se on sata kertaa parempi kuin sivukaupalla tekstiä siitä, miten tähän ollaan tultu. Moni nettisarjakuva sortuu tähän, mikä ajaa kyllä tehokkaasti pois lukijat, jotka ovat tulleet lukemaan sarjakuvaa eivätkä romaania. Prologi kuitenkin alustaa tarinaa hyvin, ja sen edetessä kuumotus tulevasta tuhosta kasvaa sivu sivulta.

Jännityksennälkäisille siis herkkua luvassa, ja vähemmän jännityksestä ja horrorista pitäville, kuten minulle, luvassa myös symppiksiä hahmoja ja huumoria. Vähän myös mielenkiintoa kutkuttelee, mitä kaikkea hiljaisesta maailmasta löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Ja haluan nähdä myös enemmän, miten Sundberg käsittelee tätä hyvin massiivista aihetta. Kertoessa ihmiskunnan tuhosta ja selviytyjien elämästä vuosikymmeniä sen jälkeen kertojan pitää ottaa todella monta asiaa huomioon, ja Sundberg kyllä näyttää tehneen niin. Innolla siis odotan, mitä Stand Still. Stay Silent tarjoilee meille vielä jatkossa.

215(Kuvat: http://www.sssscomic.com/ ©Minna Sundberg)

#ahistaa

alkuunhttp://ahistaa.tumblr.com/

Tekijä: Kris
Tyyppi: strippisarjakuva
Kieli: suomi
Aloitettu: 2014
Pituus: 80+ strippiä (jatkuu)
Päivitystahti: päivittäin
Genre: huumori
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: kiroilu, angsti

Blogin aloitusviikon viimeisenä esiteltävänä nettisarjakuvana on vähän uudempi tuttavuus, joka aloitti vasta viime marraskuussa, mutta on erittäin maininnan arvoinen.

Joskus tuntuu siltä että maailma on täynnä pahaa, elämä on paskaa, mistään ei tule mitään ja tekee vaan mieli mennä takaisin sänkyyn ja jäädä sinne odottamaan maailmanloppua. #ahistaa ei välttämättä poista ongelmiasi, mutta tarjoaa vertaistukea.

tumblr_nemjuibmi71u2jwz9o1_1280

Nykyään netissä surffaillessa törmää valitettavan paljon nuoriin ihmisiin, jotka voivat huonosti loputtomien suorituspaineiden alla ja tuntien itsensä epäonnistuneiksi, kun eivät pysty suoriutumaan elämän haasteista kuten kaikki muut. Kun tuntee itsensä maailman surkeimmaksi luuseriksi, on yllättävän huojentavaa huomata, ettei olekaan ainut.

tumblr_nhadz7rjDR1u2jwz9o1_1280

#ahistaa ilmestyy Tumblrissa, missä sitä on helppo reblogata eli jakaa eteenpäin. Tämä mahdollisuus edesauttaa ihmisiä kertomaan omasta ahdistuksentunteestaan kevyen sarjakuvan muodossa sekä tuntemaan yhteenkuuluvuutta muiden sarjakuvaa jakavien ihmisten kanssa, jotka kokevat olevansa samassa tilanteessa.

Stripeistä löytyy myös vähän keveämpiä ahdistuksenaiheita, joihin moni voi samaistua muutenkin, vaikka ei täysipäiväisesti ahdistaisikaan. Useammat stripit käsittelevät ihan perisuomalaisia ongelmia.

tumblr_nhjnmcvW3a1u2jwz9o1_1280tumblr_neoxx5k1Yl1u2jwz9o1_1280Sarjakuvan ainoa hahmo on nimetön ahdistunut pupu. Pupu voivotteleekin muun muassa kavereiden puutetta. Joissain stripeissä ruudun ulkopuolelta tulee kommentteja, mikä kuvastaa sitä joukkoa eri tahoja (perhe, opettajat, virkailijat, netin anonyymit…) jotka eivät usein ymmärrä ahdistusta tai masennusta, vaan patistavat ja jakavat ”avuliaita” neuvoja. Ulkonäöltään pupu on yksinkertainen ja suhteellisen androgyyni hahmo, johon monen on helppo samaistua.

tumblr_nhe3zsqFsQ1u2jwz9o1_1280

Sarjakuvat ovat perinteisen tyylisiä kolmen ruudun mustavalkostrippejä. Ne ovat melko yksinkertaisia, vaikka monessa stripissä vitsi tulee nimenomaan kuvista. Tekstit on tekstattu käsin. Se on selkeää ja helppolukuista. Puhekuplat poikkeavat mukavasti perinteisestä tyylistä. Ruutujen koko ja rajaus eivät paljoa vaihtele, mutta strippisarjiksissa juju onkin usein toistossa.

#ahistaa on söpö ja hauska apu omaan ahdistukseen, oli se sitten väliaikaista tai pitkäkestoista. Sen voi nauttia päivittäisenä annoksena ja on helposti saatavilla netistä, ilman reseptiä.

tumblr_neolopEx2b1u2jwz9o1_1280(Kuvat: http://ahistaa.tumblr.com/ © Kris)

Phantomland

alkuun

http://phantomland.smackjeeves.com/

Tekijä: Maaria Laurinen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2012 (2009)
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: toiminta, draama, fantasia
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta, kiroilu

Phantomland oli alkuun printtimuotoinen omakustannesarjakuva, mutta vuonna 2012 Laurinen päätti jakaa sen myös internetissä. Tällä hetkellä netissä on menossa neljäs luku, jota ei vielä ole printattuna.Näyttökuva 2015-1-5 kello 15.33.54

Sarjakuva sijoittuu fiktiiviseen Santa Luisonin kaupunkiin, joka ylläpitää hieman erikoista organisaatiota nimeltä Cypress. Cypress taistelee kaupungin rikollisuutta vastaan, mutta mikä tekee siitä erikoisen, ovat sen kaikki jäsenet. Kukaan heistä ei nimittäin ole ihan tavallinen ihminen.

511075dfcmBFe

Päähenkilönä toimii tyttö nimeltä Chie, joka on juuri värväytynyt Cypressiin. Hän on melko heiveröisen ja pelokkaan oloinen, ja alkuun todella kujalla siitä, mihin hän on joutunut. Hän on epävarma, mutta yrittää silti parhaansa pysyä positiivisena.

Chien sopeutumista uuteen ympäristöön ei ollenkaan helpota se fakta, että hänen ohjaajansa on Cypressin pahamaineisin taistelija Jon. Päinvastoin, Jonilla ei ole mitään hyvää sanottavaa Chiestä, vaan hän mollaa tätä jatkuvasti. Täysin empatiakyvytön mulkero siis. Hän ei todellakaan olisi ottanut untuvikkoa niskoilleen, ellei Cypressin päällikkö itse niin vaatisi, ja päällikkö on ainoa, jolle Jonilla ei ole nokan koputtamista.597c4f8fa14lG

Phantomland on mangatyylinen, mutta länsimaalaisittain luettava ja äärettömän tyylikäs sarjakuva. Tussaus on puhdasta, screentoneja on käytetty todella taidokkaasti. Ruutujen layout on monipuolista ja mangatyylille uskollista. Erilaiset rajaukset ja upeat perspektiivit kuljettavat kerrontaa eteenpäin. Puhekuplat ja fontti sopivat hyvin yhteen kuvien kanssa.

Piirrustustyyli on selkeää ja persoonallista. Hahmot ovat todella ilmeikkäitä, koomiset naamanvääntelyt ovat osa sarjakuvan parasta antia. Laurinen viljelee muutenkin vitsikkäitä tilanteita sopivasti draaman ja toiminnan väliin. Toimintakohtaukset eivät kuitenkaan jää kakkoseksi. Hahmojen liikkeet on kuvattu taitavasti efektien kera. Suosittelen myös kiinnittämään huomiota taustoihin. Siinä, missä japanilaiset mangakat sysäävät taustojen rustaamisen assareille, Laurinen tekee kaiken itse.

7bb21840bf43FPhantomlandin nopea rytmi pitää hyvin lukijan kiinni sarjakuvassa. Chie kerää kaikki sympatiat, ja vaikka Jon ihan uskomaton kusipää, on hän hahmona todella kiehtova. Halu nähdä Chien kehittyvän ja Jonin antavan tytölle vihdoin tunnustusta saa lukijan pysymään mukana Phantomlandin kelkassa.

Näyttökuva 2015-1-5 kello 16.22.48
(Kuvat: http://phantomland.smackjeeves.com/ © Maaria Laurinen)

 

Prague Race

alkuunhttp://praguerace.com/index.php
Tekijä: Petra Erika Nordlund / LEPPU

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2011 (?)
Pituus: 280+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 3 kertaa viikossa
Genre: seikkailu, fantasia, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta, kiroilu

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.26.15

Prague Race on seilannut internetissä jo jonkin aikaa niin Smack Jeevesissä kuin Inkblazersissä, kunnes viime vuoden lopussa perusti aivan omat sivut Hiveworksin kautta. Muutos on todella myönteinen, sivustolla on nyt tyylikäs ja persoonallinen ulkoasu, minkä sarjakuva ehdottomasti ansaitsee. Se sopii erinomaisesti Prague Racen eriskummalliseen ja aavemaiseen tyyliin.

Prague Race sijoittuu meidän maailmaamme, isoon, nimeltämainitsemattomaan kaupunkiin. Erinäisten sattumusten, rohkeudenosoitusten ja portaalin kautta tarina kuitenkin vie päähenkilöt ja lukijat kovin kummalliseen paikkaan, mihin ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.14.48

Prague Racen päähenkilöt ovat kolme ystävystä, Leona, Miko sekä Colin. Leona on huoleton ja hieman huithapeli tyttö, joka on juuri muuttanut pois kotoa rähjäiseen ullakkohuoneistoon kissansa Gabrielen kanssa.  Hän on hyvin impulsiivinen, ja hänen ystävänsä saavat juosta hänen perässään toppuuttelemassa.

Colin puolestaan on säikky ressukka, jota Leona mielellään kiusoittelee. Hän opiskelee, mutta asuu vielä rikkaiden vanhempiensa luona kodinhoitajien hyysättävänä, minkä takia ihan tavalliset arkipäivän askareet ja epäsiisteys ovat jotain, mihin hän ei oikein ole ikinä tottunut. Kuitenkin Colin on erittäin hyvätapainen ja vastuuntuntoinen.

Miko on käytännönläheinen ja rationaalinen mutta toisinaan myös erittäin empaattinen. Hän huolehtii ystävistään ja on huolissaan, jos jotain sattuu. Kuitenkin, kun ympärillä alkaa tapahtua kummallisuuksia, Miko yrittää loppuun asti keksiä loogisia vastauksia. Taikamaailmaan hän uskoo vasta, kun on astunut sinne itse.

Oven tuohon taikamaailmaan avaa, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, outo parivaljakko, johon Leona ja Colin törmäävät näiden omituista krääsää myyvässä puodissa. Kaksikon toinen osapuoli on kärttyisen ja vaarallisenkin oloinen nainen, toinen taas pitkä outo häntäheikki, joka ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Lisäksi tiskin takaa löytyy vähintäänkin hämmentävän näköinen piski…

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.24.54

Kuvallinen kerronta toimii sarjakuvassa hyvin, ruudut kuljettavat tarinaa rytmikkäästi. Mielenkiintoisia taustoja ja hahmoja riittää ihasteltavaksi yllin kyllin. Sivut on tehty taidokkaasti alusta loppuun lyijykynällä, myöhemmissä sivuissa on käytetty myös mustetta. Dialogi on tekstattu käsin, mutta sitä on kuitenkin helppo lukea.

Prague Race tempaa mukaansa jo heti kättelyssä. Hahmot ovat älyttömän sympaattisia, ja halu tietää, miten heille käy, vain kasvaa sarjakuvan edetessä. Lukijoille tarjotaan roppakaupalla mielenkiintoisia mysteereitä. Sarjakuvassa on koko ajan hiukan kuumottava tunnelma, seuraavalla sivulla voi sattua mitä tahansa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.03.06Silkkaa horroria Prague Race ei kuitenkaan ole, vaan huumoriakin piisaa, esimerkiksi hahmojen reaktioiden muodossa. Sarjakuvassa on myös viihdyttävän paljon yksityiskohtia, joita on hauska tutkailla. Lukemisen yhteydessä voi muun muassa laskea, kuinka monta viittausta Nordlundin Hema-kissaan ruuduista bongaa. Prague Racesta löytyy jokaisella lukukerralla jotain uutta. Ehdottomasti lähemmän tarkastelun arvoinen nettisarjis, mihin kannattaa varata aikaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.51.32Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.44.18

(Kuvat: http://praguerace.com/index.php © Petra Erika Nordlund)

Feral Gentry

alkuunhttp://feralgentry.smackjeeves.com/
Tekijä: Anayte Delahay (kuvitus) Matti Delahay (käsikirjoitus)
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2012
Pituus: 150 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta

Feral Gentry on kaunis ja mystinen sarjakuva, joka on sekoitus meidän arkista todellisuuttamme ja fantasiamaailmaa. Näissä maailmoissa asustaa keijuja, joiden elämä ei ole mitään Peter Panin mukana liitelyä.

Näyttökuva 2015-1-3 kello 15.33.41 Tarinan päähenkilö on Tuomi Oldgrove, keiju, joka asuu ihmisten keskuudessa. Joka päivä hän naamioituu ihmiseksi, kulkee julkisilla, käy ”töissä” ja ruokaostoksilla. Hän asuu yksin kerrostaloasunnossa seuranaan vain joukko kasveja. Tuomen erakkoelämä kuitenkin järkkyy, kun hän eräänä päivänä kohtaa toisen keijun ja saa tietää kaupungissa asuvasta keijukommuunista.

Keijuryhmään kuuluu viehättävä ja tomera Cypress, järeä ja yrmy Oak, iloinen ja energinen Willow sekä viisas shamaani Juniper. He toivottavat Tuomen tervettulleeksi asumaan heidän kanssaan ja lopulta hän suostuukin. Kuitenkaan ryhmällä ei ole aikeissa vain jäädä lekottelemaan omaan pikku kuplaansa loppuelämäksi, ja Tuomen on aika tehdä valinta.
Näyttökuva 2015-1-3 kello 23.07.26Noniin, jos et vielä vakuuttunut, niin suosittelenpa vilkaisemaan Feral Gentryä jo ihan senkin takia, että se on osittain animoitu! Enkä nyt tarkoita vilkkuvia valoja tai väriseviä hahmoja. Tässä sarjakuvassa animaatio todella tuo liikkeisiin ja efekteihin enemmän ulottuvuutta. Feral Gentryssä on hyödynnetty internetin alustana tarjoamat mahdollisuudet hyvin ja viety sarjakuvakerronta niin sanotusti nekstille levelille.

tumblr_n13ayadTo91qkocy0o2_r1_500Hienon animaatiojäljen lisäksi sarjakuvassa on vaikuttavia taustoja, joita Anayte ei turhaan säästele. Moni sarjakuvatekijä, kuten vaikka minä, saattaa helposti pihistellä taustojen piirtämisen kanssa ja jättää helposti hahmot höpöttämään tyhjän tilan keskelle. Täysin taustattomia ruutuja Feral Gentrystä saa ihan hakemalla hakea. Respect!

Näyttökuva 2015-1-3 kello 15.40.09

Kerronta etenee sujuvasti. Erilaisia perspektiivejä on käytetty monipuolisesti ja ruutujen koot vaihtelevat myös. Puhekuplat kuljettavat sulavasti dialogia, jonka lisäksi sarjakuva tarjoilee myös kauniita ja mystisiä runoja ja loruja.

Feral gentry vaikuttaa alkuun tarinalta Tuomen paluusta kaltaistensa joukkoon, sekä ristiriidasta ihmisten ja keijujen elämäntyylien välillä… Kuitenkin, mitä edemmäs lukee, sitä isompi juonivyyhti näyttää avautuvan. Mitä keijujen valtakunnassa, ja eritoten sen hovissa tapahtuu? Ketkä ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia? Miten Tuomen juuret liittyvät mihinkään, ja minkälainen kana hänellä jäi isänsä kanssa kynimättä? Feral Gentry tarjoilee monia maukkaita arvoituksia, joihin joka viikko sormet syyhyten odotellaan vastauksia.

 (Kuvat: http://feralgentry.smackjeeves.com/, http://alimarepf.tumblr.com/ © Anayte Delahay)

Light Romantic

alkuun

http://light-romantic.smackjeeves.com/
Tekijä: Ered
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2010
Pituus: 150+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: satunnaisesti
Genre: BL, romantiikka, huumori
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: kiroilu

Jos joku on jo kerennyt tuota esittely-sivua vilkaisemaan, niin kerroinkin siellä, että suosikkigenreihini kuuluu BL eli boy love eli poikarakkaus. Tämän päivän nettisarjis tarjoilee sitä nimensä mukaan keveällä otteella.    f580cf1e9WecOLight Romantic on kevyt ja humoristinen kertomus kahden nuoren miehen, Markin ja Joshuan, suhteen alkutaipaleesta. Suhde ei ota edes alkaakseen ilman ulkopuolista apua, ja senkin jälkeen siihen mahtuu kaiken näköistä kommervenkkiä ja wtf-hetkiä. Ja salaisia agentteja.

Mark Evans toimii jonkinlaisena IT-tukihenkilönä jossain firmassa. Joshua Langley työskentelee samassa puljussa, ja yrittää lähestyä Markia keksityillä tietotekniikkaongelmilla ja ihan suoralla lähentelyllä. Mark tyrmää lähentelyt kylmän sarkastisesti, kunnes lopulta suostuu lähtemään Joshin kanssa drinksulle, mikä ei kuitenkaan mene ihan nappiin. Lopulta selviää, ettei Joshilla ole ihan puhtaat jauhot pussissa, ja jotenkin myös Markin pikkusisko liittyy koko soppaan.

Näyttökuva 2015-1-2 kello 18.22.44Mark on melkoisen pessimistinen ja sisäänpäinsuuntautunut kaveri. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti ja on huolissaan oikeastaan vain työpaikastaan. Markin edelliset parisuhteet naisten kanssa ovat menneet aika pahasti penkin alle. Tuore suhde miehen kanssa paljastaa hänestä lopulta uusia piirteitä.

3a68c06a4FCWxJosh onkin sitten räväkkä ja elämänmyönteinen, aina valmiina kuin partiopoika. Markin pitää vähän toppuutella hänen yli-innokkuuttaan. Joshin entiset kumppanit ovat olleet enemmän kiinnostuneita petipuuhista kuin itse seurustelusta, Joten hänelläkään ei ole sellaisesta paljoa kokemusta. Yritys on kuitenkin kova.

Light Romanticissa on monia hauskoja ja persoonallisia sivuhahmoja, kuten mystinen talkkari sekä Joshin perheenjäsenet. Eredin huumori kukkii parhaimmillaan dialogeissa, ja varsinkin 3. luvussa.

Näyttökuva 2015-1-2 kello 18.23.54Sarjakuvan toteutus on shoujo manga -tyylistä, mutta sitä luetaan länsimaiseen tapaan vasemmalta oikealle. Sivut on tussattu paperille, ja niihin on lisätty koneella harmaansävyt ja tekstit. Homma vaikuttaa olevan kaikin puolin hallussa; tussaus on täsmällistä ja puhdasta, ja screentoneja on käytetty sopivasti tuomaan ulottuvuutta, korostamaan hahmoja sekä shojo-tyylisinä efekteinä. Sivuissa ei ole paljoa yksityiskohtia, pääpaino sarjakuvassa on hahmojen reaktioissa ja dialogissa.

Light Romantic kevyt ja hauska BL-lukukokemus ilman sitä tyypillistä draamaa ja ihmissuhdekoukeroita. Tarina luultavasti jää alle 200:een sivuun, joten sen lukemiseenkaan ei mene paljoa aikaa. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä tästä sekametelisopasta, joka Markin ja Joshin suhde on, lopulta kehkeytyy, ja miten kaikki päättyy. Sarjakuvan luonteen mukaisesti lopetukselta voi odottaa ihan mitä tahansa.

talkkis
(Kuvat: http://light-romantic.smackjeeves.com/ © Ered)

Otus Opus

alkuunhttp://otusopus.smackjeeves.com/

Tekijä: Taina Koskinen / Myrntai
Tyyppi:
pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 76 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, seikkailu
Ikäsuositus: ei ikärajaa
Varoitukset: ei varoituksia

Sinähän pidät pöllöistä, etkö pidäkin? Hienoa! Tässä sarjakuvassa niitä nimittäin riittää. Ja ne ovat kaikki aivan äärettömän söpöjä.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.21.55Tarinan päähenkilö on tyttö nimeltä Aino, ja hänellä on missio. Aino aikoo piirtää kaikki maailman pöllöt. Kuulostaa aika kunnianhimoiselta. Toisaalta hän ei taida seikkailla meidän maailmassamme, joten on vaikea sanoa, riittääkö pöllöjä piirrettäväksi paljon vai vähän. Lisäksi Otus Opuksen pöllöt ovat vähän tavallista hiiripöllöä erikoisempia. Aivan ensiksi tutustumme puhuvaan kiviporttipöllöön!

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.24.21

Aino vaikuttaa hyvin tomeralta ja omatoimiselta. Hän reissaa yksin, mukanaan vain olkalaukullinen tavaraa ja lentävä rausku. Hän on myös kiltti ja kohtelias osoittaen kunnioitusta porttipöllöä kohtaan.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.41.04

Ainon matkakumppanina toimii lentävä rausku Plätty, jolla on taipumusta jäädä jumiin häntänsä kanssa. Plätty ja Aino kohtasivat sattumalta, mistä Aino kertoo uudesta tuttavuudesta kiinnostuneelle porttipöllölle.

Vielä tarinassa ei olla tutustuttu muihin merkittäviin hahmoihin. Sarjakuva etenee melko hitaasti, mutta se näyttääkin keskittyvän enemmän ympäristöön ja tunnelman luomiseen, kuin toimintaan. Otus Opus on siis varsin kevyttä luettavaa, ja sydämentykytyksiä ei (ainakaan vielä) ole luvassa.

Sarjakuva on toteutettu kokonaan digitaalisesti, mutta epätasaiset viivat antavat piirustuksille luonnetta, eivätkä kuvat näin näytä liian kliinisiltä. Koskinen luo kauniita taustoja erilaisilla kuvioilla ja väreillä. Ympäristöä ei ole piirretty valokuvamaisen pikkutarkasti vaan ruoho ja puut ovat hitusen graafisempia, mikä mahdollistaa kuvioilla leikkimisen, eivätkä kuvat näytä rauhattomilta.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.42.43Otus Opuksessa on kauniit, maanläheiset värit. Paletti on hillitty, mutta tarpeeksi monipuolinen. Koskinen yhdistelee värejä taitavasti, mikä ehdottomasti ansaitsee hatunnoston. Itse saan usein aikaiseksi vain värioksennusta, joten tiedän, ettei värien harmonian saavuttaminen ole mikään helppo juttu.

Suorakulmaiset, tetrismäisesti pakatut ruudut ovat aika staattisia, mutta niiden koon vaihtelu ja erilaiset kuvarajaukset kuitenkin rytmittävät kerrontaa mukavasti. Dialogia ei ole ainakaan liikaa, se istuu puhekuplineen sopivasti ruutuihin. Tekstissä käytetään ilmeisesti omasta käsialasta tehtyä fonttia, joka toimii todella hyvin, eikä näytä irralliselta. Erilaisia efektejä on hillitysti.

Otus Opus ei ole kaikkein toiminnallisin sarjakuva, mutta fiilistelyyn ja söpöjen otusten ihasteluun se on oikein oivaa luettavaa. Voisin kuvitella sitä luettavan myös lasten kanssa, sillä se on leppoisa ja katseltavaa riittää. Ilmeikkäitä pöllöjä on vaikea vastustaa.kulmapolo

(kuvat: http://otusopus.smackjeeves.com/ © Taina Koskinen)

Pahantekijä

alkuunhttp://comic.ihmissusikello.net/

Tekijä: Miia Kontinen / Vol

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi (luettavissa myös englanniksi)
Aloitettu: 2011
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, kauhu
Ikäsuositus: 15
Varoitukset: väkivalta, kiroilu
2011-02-16-fi Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.

Sarjakuvassa seikkaillaan vanhan liiton maalaismaisemissa, metsien ja peltojen keskellä. Tarinan voisi kuvitella sijoittuvan Suomeen; hahmojen nimet ovat enimmäkseen perinteisiä suomalaisnimiä, ja siinä puhutaan muun muassa ”Lehmuslahden luostarista”. Kuitenkin sarjakuvassa on myös fantasiaelementtejä, kuten ratsulampaat ja, noh, vampyyrit.

Sarjakuva alkaa pappi isä Johanneksen ja hänen oppilaansa Ausran saapuessa pieneen kylään kartoittamaan vero- ja avustustilannetta. Hyvin pian he saavat tietää kylää piinaavasta vampyyrinaapurista, josta kyläläiset haluavat kuitenkin olla hissun kissun. Sarjakuva tarjoilee toimintaa jo hyvissä ajoin, kun Ausra joutuu petojen kanssa ongelmiin heti kättelyssä.

Ausra on siis Pahantekijän päähenkilö. Hän on, kuten edellä mainitsin, pappisnoviisi. Hän on suorasanainen, omapäinen ja tomera. Hän ei jää epäröimään vaaratilanteessa, vaan ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä. Tämä toisinaan tarkoittaa hänen opettajansa käskyjen uhmaamista.

2012-05-09-fiIsä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.

Kylää vainoavaa vampyyriä ja hänen palvelijaansa lukuunottamatta Pahantekijässä ei ole vielä enempää merkittäviä hahmoja. Jotkut kyläläisistä esiintyvät muita useammin, mutta eivät sinällään nouse erityisen tärkeiksi.

Pidän Pahantekijän tyylistä todella paljon. Sarjakuva on ilmeisesti toteutettu ihan perinteisin keinoin, tussilla paperille. Itse tussaan tussilla enää tosi harvoin, enkä ole ollut siinä ikinä kauhean hyvä. Kun näen jonkun hallitsevan tussauksen näin taitavasti, ei voi kuin ihailla. Kontinen käyttää hienosti eri paksuisia viivoja rajaamiseen, varjostamiseen ja tekstuuriin. Hän ei pelkää käyttää mustaa, vaan luo sillä jänniä negatiiviefektejä ja tukahduttavaa pimeyttä. Kun tarinalta ehtii, ruutuja tutkaillessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin.

2013-04-10-fiSarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.

2012-08-23-fiDialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.

Kerronta on todella sujuvaa, erilaisia ruutuja ja rajauksia on käytetty monipuolisesti. Pidän erityisesti siitä, miten äärimmilleen perspektiivi venyy joissain ruuduissa. Ääniefektejä on runsaasti, mutta tyyliteltynä tilanteisiin sopiviksi ne uppoavat ruutuihin hyvin. Muita efektejä sarjakuvassa on hillitysti.

Pahantekijä voi vaikuttaa alkuun leppoisalta murhamysteerisaippualta, mutta se muuttuu todella hurjaksi todella pian. Kun veri rupeaa roiskumaan, kukaan ei ole turvassa. Kontinen pystyy luomaan jännitystä, joka pysyy yllä koko ensimmäisen osan. Hyvä, kun muistaa henkeä vetää välillä. Vaikka Pahantekijällä on ikäsuositus 15, voi vanhempaakin heikempihermoista ruveta kuumottamaan. Pitäkäähän varanne.

(Kuvat: http://comic.ihmissusikello.net/ © Miia Kontinen)

Mitä miksi miten?

Heipä hei lukija! Tervetuloa Ruudut ruudulla -blogiin!

Ruudut ruudulla on suomalaisiin nettisarjakuviin keskittyvä blogi. Tarkoituksena on tutustua suomalaisten tekijöiden nettisarjakuviin, ehkä hieman myös arvioiden ja arvostellen. Kuitenkin pääpointti on suositella kotimaisia nettisarjakuvia, ja jakaa nettisarjakuvien ilosanomaa niilekin, jotka eivät ole niitä ennen lukeneet.

Itse aloitin nettisarjakuvien lukemisen teini-iässä, noin 15-16-vuotiaana. Ne olivat todella helposti kulutettavaa viihdettä tuppukylässä, jossa sarjakuvia oli tarjolla postissa tulevan Aku Ankka -lehden lisäksi vain kirjaston tunkkaisessa nurkassa. Oli myös inspiroivaa nähdä, miten helposti ihan kuka tahansa pystyi tuottamaan oman tarinansa nettiin kaikkien luettavaksi. Silloin päätin, että haluan tehdä oman nettisarjakuvan. Ensimmäinen tarina päätyi jo parin sivun jälkeen takaisin pöytälaatikkoon, mutta toisen projektin kanssa meneekin jo ihan hyvin.

Internetissä pyöriessä nettisarjakuviin törmää tuon tuostakin, mutta jotenkin suomalaisia nettisarjiksia on hankalampi löytää. Tai no onhan meillä Netsarli, siellä niitä on jo hyvä lista. Kuitenkin kotimaiset nettisarjikset eivät ole läheskään yhtä paljon esillä, kuin ulkomaalaiset. Ystävieni ja tuttujeni sarjakuvien lisäksi tiedän vain muutaman kotimaisen tuotoksen, joihin olen törmännyt lähinnä vahingossa.

Suomalaisissa nettisarjakuvissa on potentiaalia! Niihin panostetaan ja ne ovat tyylikkäitä. Silti niistä puhutaan melko vähän esimerkiksi kotimaisissa sarjakuvajulkaisuissa tai tapahtumissa. Blogisarjakuvista on jo useita kustantamojen julkaisemia albumeita, vaikka blogisarjakuviin jo luonteensa puolesta on monesti panostettu vähemmän, toisin sanoen blogisarjakuvat on yleensä luotu spontaanimmin kuin nettisarjakuvat. Nettisarjakuvien tekijät, jos päätyvät painattamaan sarjakuvansa, tekevät sen omakustanteena, ja myyvät sitä netissä ja erilaisissa pienlehtimyyjäisissä.

Entä nettisarjakuvalla tienaaminen? Suurin osa tekee sitä harrastuksenaan, kuten sarjakuvablogejakin, mutta miksei sillä voisi myös tehdä rahaa, niinkuin niilläkin sarjakuvilla, jotka ovat kaupan hyllyssä? Tahkotaanhan muillakin nettisivuilla jo nyt rahaa esimerkiksi mainoksilla tai jakamalla käytettävyys ilmaiseen ja maksulliseen. Lahjoitusten ja joukkorahoitusten laillisuudesta ja mahdollisuuksista on puhuttu todella vähän. Esimerkiksi Patreon olisi hieno tapa saada lukija tukemaan tekijää ekstrakivuuksia vastaan, mutta saisiko ja pystyisikö sillä oikeasti tienata elantonsa Suomessa? Näistä rahoitusmahdollisuuksista tulen pohdiskelemaan omassa postauksessaan joskus myöhemmin.

Eli siis niin, nettisarjakuvien kanssa olisi ihan tuhottomasti mahdollisuuksia, mutta suomalaisilla tekijöillä ne vähän niinkuin valuvat hukkaan, ainakin kotimaan sarjiskentällä. Miksei nettisarjakuvista puhuta Suomessa? Ihan kuin ne muodostaisivat oman, sarjakuvaskenen ulkopuolisen, ryhmän. Oikeastaan tuntuu siltä, että nettisarjisharrastajat muodostavat vielä omia pienempiä ryhmiä, jotka kommunikoivat vain keskenään. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, ja tässä vaiheessa en kyllä rehellisesti tiedä suomen nettisarjisharrastajista hirveän paljon. Tästäkin varmasti tullaan puhumaan vielä erillisen postauksen merkeissä.

Ruudut ruudulla tulee siis toivon mukaan tuomaan enemmän esille kotimaisia nettisarjakuvia suomalaisessa sarjakuvakentässä. Minusta ne ansaitsevat enemmän! Haluan myös tällä blogilla herättää enemmän suomenkielistä kesksutelua nettisarjakuvista ja tuoda kotimaisia nettisarjakuvaharrastajia yhteen. Samalla tämä on myös tutkimusmatka minulle itselleni, sillä kuten aiemmin ehkä tuli ilmi, en ole (vielä) suomalaisten nettisarjakuvien asiantuntija. Tiedän niistä loppujen lopuksi suhteellisen vähän, minkä takia tämän blogin tekeminen tuleekin olemaan enemmän löytöretki kuin opetusluento.

En aio ruveta tässä miksikään sarjakuvakriitikoksi ja jaella arvosanoja. Tarkoitus on suositella hyviä löydöksiä, kertoa niistä rehellinen mielipide ja hieman arvioida niitä akateemisen koulutuksen suomalla tietotaidolla. Pääsisällön, eli nettisarjissuositusten, lisäksi suunnitelmissa on kirjoitella (suomalaisiin) nettisarjiksiin liittyviä mielipiteitä, pohdintoja ja uutisia, pitää kyselyitä ja ehkä käsitellä myös jossain määrin sarjakuvablogeja, sillä nettisarjakuviahan niissäkin tavallaan on.

Miltä kuulostaa? Lähdetkö mukaan?