Consectari

http://consectari.smackjeeves.com/

Tekijä: Jami Viljanen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 40+ sivua (jatkuu???)
Päivitystahti: satunnainen
Genre: toiminta, kauhu, fantasia
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: kiroilu, väkivalta

Silläkin uhalla että tämä nettisarjakuva jää ikuisiksi ajoiksi kesken, aion nyt kirjoittaa siitä. Jos ei muuta, niin tiedättepähän, että tällainen sarjakuvisti on olemassa, ja ehkä saamme vielä jatkossa nauttia hänen tuotoksistaan, olivat ne sitten jatkoa Consectarille, tai jotain aivan muuta.

af40f1fb0tVYZTörmäsin Consectarin melko hiljattain vähän sattumalta. Ihastuin välittömästi piirustustyyliin, jonkalaista en vielä ole kauheasti suomalaisissa piireissä nähnyt. Vähän rosoista se on, mutta niin persoonallista!

Sarjakuvan päähenkilö on Gale Choi, 17-vuotias koululainen New Yorkista. Hän asuu kahdestaan ottoisänsä kanssa, ja opiskelee taidekoulussa Brooklynissä. Niin ja, ööhh… hän osaa muuttua tiikerihaiksi. Tai siis tällaiseksi:

Näyttökuva 2015-4-3 kello 16.23.55

Eräänä aamuna matkalla kouluun Gale törmää erittäin outoon näkyyn; mustaan jättimäiseen hahmoon, jota muut ihmiset eivät näytä huomaavan laisinkaan. Havaitessaan Galen jättiläinen on käydä tämän kimppuun, mutta onneksi paikalle osuu (perin omalaatuinen) henkilö pelastamaan Galen pinteestä. Hän vaikuttaa tietävän jättiläisestä sun muista yliluonnollisuuksista paljonkin ja on valmis auttamaan Galea, mutta on kuitenkin liian arvelluttavan oloinen Galen makuun, minkä johdosta Gale poistuu rivakasti takavasemmalle. Mysteerihenkilöllä vaikuttaa kuitenkin olevan suunnitelmia pojan varalle.

Kuten mainitsinkin jo, pidän Viljasen piirustustyylistä kovasti. Hahmot ovat persoonallisia ja mielenkiintoisia. Myös värien käyttö on hallussa, niiden avulla tekijä saa muutettua tunnelmaa hienosti. Lisäksi sarjakuvassa on paljon tyylikkäästi toteutettuja efektejä ja yksityiskohtia. Sarjakuva on tehty kokonaan digitaalisesti, mikä sallii kaikenlaisen kikkailun. Dialogi on suurimmaksi osaksi kirjoitettu tyyliin sopivalla sarjisfontilla.

c89cf26ffTmTQViljasella on selkeästi sarjakuvan tekoon oikea tatsi. Ruutukuljetuksessa nyt ehkä olisi jonkin verran työnsarkaa, välillä kuvakerronta töksähtelee, kun kuvakulma vaihtaa suuntaa, eli kun hahmo kuvataan yhdessä ruudussa vasemmalta ja seuraavassa oikealta. Kerronnallista viilailua siis vaan, eivät sivut ole mitenkään ylivoimaisen sekavia luettavaksi.

Vaikka Consectaria on vasta vain kaksi lyhyttä lukua, on lukijoille tarjoiltu jo aimo annos kysymyksiä, joihin kovasti odottaa vastauksia. Mistä Gale on peräisin? Mikä hänen historiansa, joka vaikuttaa kokonaan pyyhkiytyneen pois, on? Miksi jättimäiset silmät etsivät häntä, ja kenen toimesta? Mikä Galen pelastaneen tyypin tarina on? Onko hänenlaisiaan lisää, ja onko Galen kaltaisia hai-ihmisiäkin enemmän?

Näyttökuva 2015-4-3 kello 15.14.14Consectari on kuitenkin ollut jo kuukausia tauolla, joten nähtäväksi jää, saako sarjis jatkoa. Tietenkin lupaavien tarinoiden toivoisi jatkuvan, mutta ymmärrettävästi monet nettisarjikset keskeytyvät syystä tai toisesta. Joko into lopahtaa, tai sitten aika. Ehkä tekijä saa idean parempaan tarinaan tai työ/opiskelu vie kaiken energian. Nettisarjakuvan julkaisuunkin on vielä niin matala kynnys, että moni tekee sitä ihan vain kokeilumielessä. Tulisiko näin ollakin, vai pitäisikö nettisarjakuvienkin olla enemmän serious business? Eeehkä voimme sitäkin käsitellä sitten joskus omassa merkinnässä…

JOKA TAPAUKSESSA!! Tsekatkaa Consectari sekä Jami Viljanen. Erittäin lupaavaa settiä!

(Kuvat: http://consectari.smackjeeves.com/ © Jami Viljanen)

Stand Still. Stay Silent

http://www.sssscomic.com/

Tekijä: Minna Sundberg
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2013
Pituus: 250+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 5 kertaa viikossa
Genre: toiminta, katastrofi, kauhu, seikkailu, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta

Minulle on jo useampi kerennyt ehdottamaan tätä sarjakuvaa, ja kun se omalta lukulistaltakin jo löytyi niin tartuinpa sitten tuumasta toimeen, vihdoinkin.

Stand Still. Stay Silent sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen pohjoismaihin, suuren katastrofin jälkeen. Vuosikymmeniä sitten vakava tauti pyyhkäisi lähes koko ihmiskunnan pois maailmankartalta, ja nyt maapallon keskuksena toimii Islanti, joka pelastautui eristäytymällä muusta maailmasta tuhojen aikaan. Muistakin pohjoismaista löytyy pienempiä turva-alueita, missä ihmiset elävät nyt hyvin nöyrissä oloissa.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 16.27.01

Koko muu maailma on tuntematonta ja puhdistamatonta hiljaista maailmaa, jota asuttavat katastrofin seurauksena kehittyneet hirviöt. Matkalle tuntemattomaan lähtee pieni joukko enemmän tai vähemmän ammattilaisia sattuman kaupalla saadun ääpättömän rahoituksen turvin. Joukkoon kuuluvat suomalaiset serkukset Tuuri ja Lalli, ruotsalainen Emil, norjalainen Sigrun sekä tanskalainen Mikkel. Nettisarjakuvan otsakkeen ja muiden kuvitusten perusteella joukkoon luultavasti liittyy vielä eräs liehuletti, mutta tähänastisessa sarjakuvassa hänet ollaan nähty vain vilaukselta.

No niin, sanottakoon nyt tähän väliin, että en pidä oikeastaan ollenkaan tällaisista katastrofiteemoista. Kaikenlaiset maailmanloppu- ja ihmiskunnan tuho -skenaariot saavat minut ahdistuneeksi ja surulliseksi. Alan helposti pyöritellä mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkia niitä hirveitä tilanteita, joihin ihmiset joutuvat selviytyäkseen hengissä, ja joihin heidän elämänsä sitten lopulta päättyy. Prologin lopussa minun teki todella vahvasti mieli painaa X:ää tämän välilehden kohdalla. Enpä tuota kuitenkaan tehnyt kun en viitsinyt tähän blogiin pelkkää vinkuvonkua kirjoittaa prologin perusteella. Tuota päätöstä en kyllä sarjakuvaa eteenpäin lukiessani katunut (paitsi vähän joissain todella kuumottavissa kohtauksissa).

Eniten minua puskee lukemaan eteenpäin äärettömän hieno taide, sekä todella sympaattiset hahmot. Erityisesti hissukka, kissamainen Lalli ja kermapylly Emil sekä heidän välinen kielirajoitteinen kommunikaatio herättivät minussa vahvoja awwwww-reaktioita. Ryhmän naiset ovat ihanan tomeria ja positiivisia, ja iso Mikkel on rauhoittava ja rationaalinen. Jengi on ollut kasassa vasta lyhyen aikaa, mutta ryhmähenki on alusta alkaen todella hyvä. Tällainen hahmodynamiikka auttaa jaksamaan muuten niin synkän tarinan seuraamista, ja onpa se ihan kivaa vaihtelua sellaisille katastrofitarinoille, joissa hahmot vain panikoivat ja huutavat toisilleen ja ovat tietävinään kaiken paremmin kuin muut. Toki tässäkin tarinassa on vielä kaikki mahdollisuudet draaman puhjeta kukkaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin näiden mussukoiden toilailuista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 14.00.26Kuten mainitsin, taide on ilmiömäisen upeaa. Varsinkin maisemat ovat erityisen kauniita ja yksityiskohtia on paljon. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Väripaletti on rajallinen ja värit toimivat todella harmonisesti sekä keskenään että mustan kanssa. Piirrosten lisäksi sarjakuvaan on ujutettu hienosti infografiikkaa, karttoja, asiakirjoja ja ilmoituksia. Lukujen välissä meille valotetaan hieman tuossa ajassa olevia asutuksia, virkoja, hirviöitä, kissojen asemaa, käytettyjä kieliä ja niin edelleen.

36

Nautin kovasti siitä, miten sarjakuvassa pelataan eri kielillä. Tietysti pääasiassa kaikki teksti on englanniksi, mutta tarinassa ihmisillä ei ole mitään yhteistä yleiskieltä, vaan kaikilla on oma äidinkielensä ja ehkä jonkin verran sitten kielipäätä suuntaan tai toiseen. Kielten erot ja yhtäläisyydet nousevat esille tuon tuosta, ja pienet liput puhekuplissa ilmentävät aina, kun hahmojen kieli vaihtuu tai kun se keskustelun kannalta on oleellista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.37.13Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.38.07Puhekuplien neliskulmainen muoto on hieman erikoinen ratkaisu. Onko kyse sitten kuviin sopivasta tyylistä vaiko että niihin saisi aseteltua tekstin helposti ja tilaa säästäen? Kuitenkin laatikot ovat paikoin vähän turhankin isoja tekstimäärään nähden, ja teksti aseteltu välillä  hiukan sinne päin. Fontti on jokseenkin erikoisen näköistä ja rivivälit pieniä, mikä vaatii jonkin verran totuttelua. Ei teksti ihan lukukelvotonta ole, mutta huomasin useaan otteeseen esimerkiksi luulevani g:tä q:ksi. Massiivisten tekstimäärien lukeminen saattaa hieman puuduttaa, mutta pienemmissä puhekuplissa tekstin lukee suhteellisen sujuvasti.

Sarjakuvan prologi saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa, mutta se on sata kertaa parempi kuin sivukaupalla tekstiä siitä, miten tähän ollaan tultu. Moni nettisarjakuva sortuu tähän, mikä ajaa kyllä tehokkaasti pois lukijat, jotka ovat tulleet lukemaan sarjakuvaa eivätkä romaania. Prologi kuitenkin alustaa tarinaa hyvin, ja sen edetessä kuumotus tulevasta tuhosta kasvaa sivu sivulta.

Jännityksennälkäisille siis herkkua luvassa, ja vähemmän jännityksestä ja horrorista pitäville, kuten minulle, luvassa myös symppiksiä hahmoja ja huumoria. Vähän myös mielenkiintoa kutkuttelee, mitä kaikkea hiljaisesta maailmasta löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Ja haluan nähdä myös enemmän, miten Sundberg käsittelee tätä hyvin massiivista aihetta. Kertoessa ihmiskunnan tuhosta ja selviytyjien elämästä vuosikymmeniä sen jälkeen kertojan pitää ottaa todella monta asiaa huomioon, ja Sundberg kyllä näyttää tehneen niin. Innolla siis odotan, mitä Stand Still. Stay Silent tarjoilee meille vielä jatkossa.

215(Kuvat: http://www.sssscomic.com/ ©Minna Sundberg)

Pahantekijä

alkuunhttp://comic.ihmissusikello.net/

Tekijä: Miia Kontinen / Vol

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi (luettavissa myös englanniksi)
Aloitettu: 2011
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, kauhu
Ikäsuositus: 15
Varoitukset: väkivalta, kiroilu
2011-02-16-fi Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.

Sarjakuvassa seikkaillaan vanhan liiton maalaismaisemissa, metsien ja peltojen keskellä. Tarinan voisi kuvitella sijoittuvan Suomeen; hahmojen nimet ovat enimmäkseen perinteisiä suomalaisnimiä, ja siinä puhutaan muun muassa ”Lehmuslahden luostarista”. Kuitenkin sarjakuvassa on myös fantasiaelementtejä, kuten ratsulampaat ja, noh, vampyyrit.

Sarjakuva alkaa pappi isä Johanneksen ja hänen oppilaansa Ausran saapuessa pieneen kylään kartoittamaan vero- ja avustustilannetta. Hyvin pian he saavat tietää kylää piinaavasta vampyyrinaapurista, josta kyläläiset haluavat kuitenkin olla hissun kissun. Sarjakuva tarjoilee toimintaa jo hyvissä ajoin, kun Ausra joutuu petojen kanssa ongelmiin heti kättelyssä.

Ausra on siis Pahantekijän päähenkilö. Hän on, kuten edellä mainitsin, pappisnoviisi. Hän on suorasanainen, omapäinen ja tomera. Hän ei jää epäröimään vaaratilanteessa, vaan ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä. Tämä toisinaan tarkoittaa hänen opettajansa käskyjen uhmaamista.

2012-05-09-fiIsä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.

Kylää vainoavaa vampyyriä ja hänen palvelijaansa lukuunottamatta Pahantekijässä ei ole vielä enempää merkittäviä hahmoja. Jotkut kyläläisistä esiintyvät muita useammin, mutta eivät sinällään nouse erityisen tärkeiksi.

Pidän Pahantekijän tyylistä todella paljon. Sarjakuva on ilmeisesti toteutettu ihan perinteisin keinoin, tussilla paperille. Itse tussaan tussilla enää tosi harvoin, enkä ole ollut siinä ikinä kauhean hyvä. Kun näen jonkun hallitsevan tussauksen näin taitavasti, ei voi kuin ihailla. Kontinen käyttää hienosti eri paksuisia viivoja rajaamiseen, varjostamiseen ja tekstuuriin. Hän ei pelkää käyttää mustaa, vaan luo sillä jänniä negatiiviefektejä ja tukahduttavaa pimeyttä. Kun tarinalta ehtii, ruutuja tutkaillessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin.

2013-04-10-fiSarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.

2012-08-23-fiDialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.

Kerronta on todella sujuvaa, erilaisia ruutuja ja rajauksia on käytetty monipuolisesti. Pidän erityisesti siitä, miten äärimmilleen perspektiivi venyy joissain ruuduissa. Ääniefektejä on runsaasti, mutta tyyliteltynä tilanteisiin sopiviksi ne uppoavat ruutuihin hyvin. Muita efektejä sarjakuvassa on hillitysti.

Pahantekijä voi vaikuttaa alkuun leppoisalta murhamysteerisaippualta, mutta se muuttuu todella hurjaksi todella pian. Kun veri rupeaa roiskumaan, kukaan ei ole turvassa. Kontinen pystyy luomaan jännitystä, joka pysyy yllä koko ensimmäisen osan. Hyvä, kun muistaa henkeä vetää välillä. Vaikka Pahantekijällä on ikäsuositus 15, voi vanhempaakin heikempihermoista ruveta kuumottamaan. Pitäkäähän varanne.

(Kuvat: http://comic.ihmissusikello.net/ © Miia Kontinen)