Unknown Lands

http://unknownlands.thecomicseries.com/
https://tapastic.com/series/Unknown-Lands
http://unknownlands.smackjeeves.com/

Tekijä: Rosi Kämpe
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 4 lukua (jatkuu)
Päivitystahti: satunnaisesti
Genre: fantasia,draama, seikkailu, (hlbtqia)
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta, seksi (sensuroitu, K18-sivut myydään erikseen)

Minulla on ollut tämä odottelemassa välilehdessä jo tovin ystäväni mainittua sen, ja joku aika sitten sain myös blogiini lukusuosituksen tästä nettisarjiksesta, joten eiköhän oteta se vielä käsittelyyn tämän vuoden puolella.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-12-30-kello-21-58-34

Unknown Landsin prologi tutustuttaa meidät näppärästi sarjakuvan maailmaan, jossa ihmisten scifi-larppailuun kyllästyneet jumalat tekivät tuhoisan comebackin hirviöiden, henkien ja magian kera. Nyt ihmiset elävät yhdessä monien erilaisten otusten ja örmöjen kanssa. Tähän joukkoon kuuluvat myös salaperäiset ja myyttiset the unknown, (joita kutsun tässä nyt suomeksi) tuntemattomat, jotka ovat magialle erityisen alttiita ihmisiä. Tuntemattoman sydämen syömällä kuka tahansa voi saada tämän voimat itselleen, minkä takia heitä metsästetäänkin ihan urakalla. Tuntemattomilla on kuitenkin ässä hihassa, nimittäin champion, kaikista voimakkain tuntematon, jonka tehtävä on puolustaa ja suojella muita metsästäjiltä.

Tätä tuntemattomien puolustajaa jäljittävät myös ryöväri Vard, hänen ystävänsä, tiedemies Kai sekä mystinen metsänneito Marya. He eivät ole tuntemattomien metsästäjiä, vaan he etsivät näitä avukseen päihittämään haltiat, jotka nyt jostain syystä tuhoavat Maryan vartioimaa metsää isolla kädellä. Kolmikko lähtee seuraamaan metsästäjäjoukkoa, ja päätyvätkin kasvotusten itse tuntemattomien puolustajan, Inaran, sekä hänen henkivartijansa, Mischiefin, kanssa. He sopivat, että Inara ja Mischief auttavat haltijaongelmassa, mistä maksuna Vard, Kai sekä Marya henkivartioivat Inaraa seuraavan vuoden ajan.

e3cca4204nqyo

Sarjakuva on nyt neljännessä luvussa, ja tarina on vielä aika alkutekijöissä. Tässä vaiheessa se ei ole ihan täysin kiskaissut minua mukaansa. Tähän asti olemme tutustuneet lähinnä Inaran ja Mischiefin kyseenalaisiin ja kieroihin keinoihin harjoittaa magiaa muiden katsellessa ja kommentoidessa sivummalla. Aivan kuin kaksikon tarkoitus olisi vain näyttää coolilta ja edgyltä sekä tehdä cooleja ja edgyjä taikajuttuja, jotka saavat muiden olon vähän epämukavaksi. Ja listiä metsästäjiä, coolisti.

1hlw6hredzrdl4

Hahmoja on käsitelty tähän mennessä melko pintapuolisesti. Inara ja Mischief vaikuttavat aika välinpitämättömiltä kaikkea kohtaan ja tavoittelevan vain omaa etuaan. Vard on kärttyinen koko ajan, toki syystäkin, sillä tilanne ja seura eivät ole mieluisimmat mahdolliset. Silti hän kokee vastuukseen huolehtia Kaista ja Maryasta. Kai on rehti, kiltti ja utelias, Marya hieman salamyhkäinen ja sulkeutunut. Hän välittää haltioiden kuihduttamasta metsästä paljon, muttei epäröi ottaa ottaa ihmisiä hengiltä.

Odotan, että hahmot saavat enemmän ulottuvuutta, kun tarinassa päästään eteenpäin. Haluan nähdä heidät heikoimmillaan, vahvimmillaan, onnellisena, tekemässä Kipeitä Päätöksiä™, puhumassa syvällisiä keskenään… Tähänastinen keskustelu on ollut suurimmaksi osaksi kylmänviileää small talkia. Tällä hetkellä omasta mielestäni mielenkiintoisin hahmo on varmaankin Mischief. Hän vaikuttaa sosiaalisimmalta ja arvaamattomalta, hänen seurassaan ei tule aika pitkäksi. Lisäksi hän saa plussaa shamanismista. Toisaalta samaistun ehkä eniten Kaihin, mutta toivon hänestäkin löytyvän uusia puolia, joku synkkä salaisuus kenties…

c68b0c0afhmut

Taide Unknown Landsissä on tyylikästä. Kämpe onkin kuulemani mukaan piirtänyt ihan Marvelillekin sarjakuvia. Tussaus on kadehdittavan kaunista, mustaa on käytetty taidokkaasti, ja värit miellyttävät silmää. Samaiseen silmään pistää kuitenkin vähän vinksahtaneet anatomia ja mittasuhteet, hahmot näyttävät kärsivän esimerkiksi lyhyistä jaloista ja pitkästä selästä. Toisaalta onhan persjalkaisuus yksi meidän suomalaistenkin ominaispiirteistä. Loppujen lopuksi tämä ei vaikuta lukukokemukseen mitenkään kriittisesti.

54ddbf7c51f9w

Sarjakuva on helppolukuista. Tarina soljuu sujuvasti kuvasta toiseen, rytmitys toimii erilaisten ruutujen ja rajausten avulla. Lukukokemusta vähän hidastaa ehkä teksti; ahtaissa puhekuplissa on kirjainten välillä liihan vähän tilaa, rivien välissä taas hitusen liikaa. Joidenkin sanojen kohdalla pitää pysähtyä, kun kirjaimet muussaantuvat yhteen.

Kaikesta huolimatta Unknown Landsissä on potentiaalia, vaikka ensivaikutelma minun kohdallani jäikin vielä vähän pliisuksi. Ehkäpä palaan sen pariin myöhemmin, kun tarina on edennyt pidemmälle, hahmot kehittyneet ja sarjakuvan maailma avartunut, sillä siitäkin tiedetään vielä todella vähän. Sarjakuva yhdistelee kivasti erilaisia fantasialoreja sekä pohjoismaisia myyttejä, joten kiehtovaa on myös, mitä näistä saadaan aikaiseksi. Suosittelen kyllä tsekkaamaan Unknown Landsin, se voi hyvinkin olla sinulle aivan erilainen lukukokemus kuin minulle, ja ihastut ikihyväksi. Sillä näyttää olevankin paljon innokkaita lukijoita.

5107c7da5q4zt

(Kuvat: http://unknownlands.thecomicseries.com/ © Rosi Kämpe)

Wurr

http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr

Tekijä: Emmiina Jokinen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti (myös suomeksi ensimmäiset 20 sivua)
Aloitettu: 2007
Pituus: 229 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: epäsäännöllinen (noin 1-2 sivua / kk)
Genre: eläin, fantasia, seikkailu, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta

Minulle on pari kertaa Wurrista ehditty mainita, joten päätin ottaa sen nyt vielä vuoden lopuksi tarkasteluun. Kyseessä on tekijän Deviantart-galleriassaan julkaisema koirahahmosarjakuva. Wurrissa on hyvin samanlainen asetelma kuin edellisen postauksen Kirjoitukset-tarinassa; hyvän ja pahan, pimeyden ja valon vastakkainasettelu, sekä pimeyden asukkien saartaminen ja sulkeminen yhteen paikkaan.

wurr_page_1_by_wolfpearl

Wurr ottaa eri lähestymistavan valon ja pimeyden vastakkainasetteluun kuin tällaisissa tarinoissa on usein tapana, ja kertoo pimeyden puolella elävistä, mutta kovin sympaattisista hirviökoirista, (ulkopuoliset kutsuvat heitä hornanhurtiksi). Sarjakuva näkyy pohdiskelevan, kumpi puoli onkaan loppujen lopuksi pahempi, ja onko hurttaa karvoihin katsominen? Wurr näkyy saaneen myös lukijoilta kiitosta uudenlaisesta näkökulmasta tuttuun asetelmaan.

Tarina alkaa Kraaterissa, tuossa pimeyden saarekkeessa, jossa villisikaa muistuttava, kolmisilmäinen hornanhurtta Iacar ystävineen on joutumassa erittäin ahtaalle. Pahamaineinen Pyramos laumoineen on aikeissa vallata heidän reviirinsä. Tämä pakottaa heidät lähtemään Kraaterista kokonaan ulos ympäröivään maailmaan, jota asuttavat runsaslukuisten riistaeläinten lisäksi myös ”tavalliset” koirat, joita vastaan pimeyden hurtat hävisivät sodan aikaa sitten. Ulkomaailmassa Iacaria ja tovereita odottavat uudet tuttavuudet sekä uudet haasteet.

wurr_page_77_by_wolfpearl-d33gel5

Koiraseikkailut eivät ole lapsuuteni Hopeanuoli-intoilun jälkeen olleet enää niin lähellä omaa sydäntäni. Kieltämättä Wurrkaan ei minussa herättänyt kovin suurta mielenkiintoa, enkä varmaan olisi omatoimisesti hakeutunut sitä lukemaan, ellei minulle olisi sitä lukijoiden toimesta ehdotettu. Tiedän kuitenkin, että koirapiirtäjät ja koiratarinoista pitävät muodostavat aivan oman, tiiviin yhteisönsä, ja Suomessakin heitä on kiitettävän paljon. Sarjakuvan kommenteistakin huomaa, että Wurr on erittäin pidetty tarina, jota seurataan aktiivisesti.

Suosio ole ihan tuulesta temmattua. Wurrin hahmoilla on selkeät, omat piirteensä ja persoonansa. He ovat, ulkomuodostaan huolimatta, varsin sympaattisia. Jokinen piirtää koirahahmoja taidokkaasti, vaikka välillä vähän ihmetyttääkin, mitä kaikkea ne tassuillaan saavat aikaiseksi. Kuitenkin kyseessä on koirafantasiatarina, joten varmaan tällaiset inhimilliset toiminnot voi pistää taiteellisten vapauksien piikkiin. Tarina itsessään käynnistyy hieman hitaasti, mutta kunhan päästään ulos Kraaterista, tulee mukaan enemmän toimintaa.

wurr_page_201_by_paperiapina-d81c623

Sarjakuva on toteutettu pääosin lyijykynällä. Jokinen osaakin lyijykynäilyn erittäin hyvin. Piirrokset ovat todella selkeitä ja taustat kauniita, mikä tulee paremmin esille, kunhan päästään Kraaterin kolkoista maisemista. Valot ja varjot ovat kohdillaan, ja niitä on käytetty nokkelasti kerronnan apuna. Ruutujako ja kuvakerronta ovat myös lähes alusta asti toimivia. Kuvakoot ja -kulmat vaihtelevat paljon, mutta niissä pysyy rytmi, jolloin sarjakuvan lukeminen on mukavaa ja vaivatonta.

wurr_page_5_by_wolfpearl wurr_page_49_by_wolfpearl

Alkuun tekstin muotoilu ja asettelu eivät käyneet oikein yhteen puhekuplien kanssa. Kuplatkin olivat välillä hieman epämääräisen muotoisia. Kuitenkin myös tässä  jo yli 8-vuotias Wurr on kehittynyt, ja mitä pidemmälle sarjakuva etenee, sitä vähemmän puhekupliin kiinnittää huomiota. Edelleen tekstiä olisi varaa kehittää, esimerkiksi tiivistämällä sekä vaihtamalla fontin sarjakuvalle sopivammaksi. Mutta ainakaan sarjakuvan lukeminen ei jää kiinni siitä, ettei tekstistä saa mitään selvää.

Sarjakuvien lukemiseen ja selaamiseen Deviantart on hieman haastava ympäristö. Toisaalta vanhoille, rekisteröityneille lukijoille sarjakuvan seuraaminen on helppoa, koska uuden sivun näkee heti omalla Notifications-sivulla. Lisäksi ympäristö on tuttu ja yhteisö valmiina. Toisaalta taas sivusto on ennen muuta taidegalleria eikä nettisarjakuva-alusta, joten uusille lukijoille sarjakuvan lukeminen ei ole niin vaivatonta, kuin se jollain toisella alustalla voisi olla. Itse ainakin jouduin zoomaamaan jokaisen sivun erikseen. Onneksi tekijä oli kommenttiosioon lisännyt linkit edelliselle ja seuraavalle sivulle, ettei tarvitse poukkoilla galleriavalikossa sivujen välissä. Lisäksi tulee olla rekisteröitynyt Deviantartiin, että sivuja voi kommentoida.

wurr_page_220_by_paperiapina-d91p7dfWurr tulee varmasti olemaan enemmän koira- ja eläintarinadiggareiden mieleen, mutta on kuitenkin mielenkiintoinen tuttavuus sekä tsekattavan arvoinen teos, jos mielii saada paremman käsityksen siitä, mitä kaikkea suomalaiset nettisarjakuvailijat voivatkaan saada aikaiseksi.

(Kuvat: http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr © Emmiina Jokinen)

Stand Still. Stay Silent

http://www.sssscomic.com/

Tekijä: Minna Sundberg
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2013
Pituus: 250+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 5 kertaa viikossa
Genre: toiminta, katastrofi, kauhu, seikkailu, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta

Minulle on jo useampi kerennyt ehdottamaan tätä sarjakuvaa, ja kun se omalta lukulistaltakin jo löytyi niin tartuinpa sitten tuumasta toimeen, vihdoinkin.

Stand Still. Stay Silent sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen pohjoismaihin, suuren katastrofin jälkeen. Vuosikymmeniä sitten vakava tauti pyyhkäisi lähes koko ihmiskunnan pois maailmankartalta, ja nyt maapallon keskuksena toimii Islanti, joka pelastautui eristäytymällä muusta maailmasta tuhojen aikaan. Muistakin pohjoismaista löytyy pienempiä turva-alueita, missä ihmiset elävät nyt hyvin nöyrissä oloissa.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 16.27.01

Koko muu maailma on tuntematonta ja puhdistamatonta hiljaista maailmaa, jota asuttavat katastrofin seurauksena kehittyneet hirviöt. Matkalle tuntemattomaan lähtee pieni joukko enemmän tai vähemmän ammattilaisia sattuman kaupalla saadun ääpättömän rahoituksen turvin. Joukkoon kuuluvat suomalaiset serkukset Tuuri ja Lalli, ruotsalainen Emil, norjalainen Sigrun sekä tanskalainen Mikkel. Nettisarjakuvan otsakkeen ja muiden kuvitusten perusteella joukkoon luultavasti liittyy vielä eräs liehuletti, mutta tähänastisessa sarjakuvassa hänet ollaan nähty vain vilaukselta.

No niin, sanottakoon nyt tähän väliin, että en pidä oikeastaan ollenkaan tällaisista katastrofiteemoista. Kaikenlaiset maailmanloppu- ja ihmiskunnan tuho -skenaariot saavat minut ahdistuneeksi ja surulliseksi. Alan helposti pyöritellä mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkia niitä hirveitä tilanteita, joihin ihmiset joutuvat selviytyäkseen hengissä, ja joihin heidän elämänsä sitten lopulta päättyy. Prologin lopussa minun teki todella vahvasti mieli painaa X:ää tämän välilehden kohdalla. Enpä tuota kuitenkaan tehnyt kun en viitsinyt tähän blogiin pelkkää vinkuvonkua kirjoittaa prologin perusteella. Tuota päätöstä en kyllä sarjakuvaa eteenpäin lukiessani katunut (paitsi vähän joissain todella kuumottavissa kohtauksissa).

Eniten minua puskee lukemaan eteenpäin äärettömän hieno taide, sekä todella sympaattiset hahmot. Erityisesti hissukka, kissamainen Lalli ja kermapylly Emil sekä heidän välinen kielirajoitteinen kommunikaatio herättivät minussa vahvoja awwwww-reaktioita. Ryhmän naiset ovat ihanan tomeria ja positiivisia, ja iso Mikkel on rauhoittava ja rationaalinen. Jengi on ollut kasassa vasta lyhyen aikaa, mutta ryhmähenki on alusta alkaen todella hyvä. Tällainen hahmodynamiikka auttaa jaksamaan muuten niin synkän tarinan seuraamista, ja onpa se ihan kivaa vaihtelua sellaisille katastrofitarinoille, joissa hahmot vain panikoivat ja huutavat toisilleen ja ovat tietävinään kaiken paremmin kuin muut. Toki tässäkin tarinassa on vielä kaikki mahdollisuudet draaman puhjeta kukkaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin näiden mussukoiden toilailuista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 14.00.26Kuten mainitsin, taide on ilmiömäisen upeaa. Varsinkin maisemat ovat erityisen kauniita ja yksityiskohtia on paljon. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Väripaletti on rajallinen ja värit toimivat todella harmonisesti sekä keskenään että mustan kanssa. Piirrosten lisäksi sarjakuvaan on ujutettu hienosti infografiikkaa, karttoja, asiakirjoja ja ilmoituksia. Lukujen välissä meille valotetaan hieman tuossa ajassa olevia asutuksia, virkoja, hirviöitä, kissojen asemaa, käytettyjä kieliä ja niin edelleen.

36

Nautin kovasti siitä, miten sarjakuvassa pelataan eri kielillä. Tietysti pääasiassa kaikki teksti on englanniksi, mutta tarinassa ihmisillä ei ole mitään yhteistä yleiskieltä, vaan kaikilla on oma äidinkielensä ja ehkä jonkin verran sitten kielipäätä suuntaan tai toiseen. Kielten erot ja yhtäläisyydet nousevat esille tuon tuosta, ja pienet liput puhekuplissa ilmentävät aina, kun hahmojen kieli vaihtuu tai kun se keskustelun kannalta on oleellista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.37.13Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.38.07Puhekuplien neliskulmainen muoto on hieman erikoinen ratkaisu. Onko kyse sitten kuviin sopivasta tyylistä vaiko että niihin saisi aseteltua tekstin helposti ja tilaa säästäen? Kuitenkin laatikot ovat paikoin vähän turhankin isoja tekstimäärään nähden, ja teksti aseteltu välillä  hiukan sinne päin. Fontti on jokseenkin erikoisen näköistä ja rivivälit pieniä, mikä vaatii jonkin verran totuttelua. Ei teksti ihan lukukelvotonta ole, mutta huomasin useaan otteeseen esimerkiksi luulevani g:tä q:ksi. Massiivisten tekstimäärien lukeminen saattaa hieman puuduttaa, mutta pienemmissä puhekuplissa tekstin lukee suhteellisen sujuvasti.

Sarjakuvan prologi saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa, mutta se on sata kertaa parempi kuin sivukaupalla tekstiä siitä, miten tähän ollaan tultu. Moni nettisarjakuva sortuu tähän, mikä ajaa kyllä tehokkaasti pois lukijat, jotka ovat tulleet lukemaan sarjakuvaa eivätkä romaania. Prologi kuitenkin alustaa tarinaa hyvin, ja sen edetessä kuumotus tulevasta tuhosta kasvaa sivu sivulta.

Jännityksennälkäisille siis herkkua luvassa, ja vähemmän jännityksestä ja horrorista pitäville, kuten minulle, luvassa myös symppiksiä hahmoja ja huumoria. Vähän myös mielenkiintoa kutkuttelee, mitä kaikkea hiljaisesta maailmasta löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Ja haluan nähdä myös enemmän, miten Sundberg käsittelee tätä hyvin massiivista aihetta. Kertoessa ihmiskunnan tuhosta ja selviytyjien elämästä vuosikymmeniä sen jälkeen kertojan pitää ottaa todella monta asiaa huomioon, ja Sundberg kyllä näyttää tehneen niin. Innolla siis odotan, mitä Stand Still. Stay Silent tarjoilee meille vielä jatkossa.

215(Kuvat: http://www.sssscomic.com/ ©Minna Sundberg)

Prague Race

alkuunhttp://praguerace.com/index.php
Tekijä: Petra Erika Nordlund / LEPPU

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2011 (?)
Pituus: 280+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 3 kertaa viikossa
Genre: seikkailu, fantasia, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta, kiroilu

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.26.15

Prague Race on seilannut internetissä jo jonkin aikaa niin Smack Jeevesissä kuin Inkblazersissä, kunnes viime vuoden lopussa perusti aivan omat sivut Hiveworksin kautta. Muutos on todella myönteinen, sivustolla on nyt tyylikäs ja persoonallinen ulkoasu, minkä sarjakuva ehdottomasti ansaitsee. Se sopii erinomaisesti Prague Racen eriskummalliseen ja aavemaiseen tyyliin.

Prague Race sijoittuu meidän maailmaamme, isoon, nimeltämainitsemattomaan kaupunkiin. Erinäisten sattumusten, rohkeudenosoitusten ja portaalin kautta tarina kuitenkin vie päähenkilöt ja lukijat kovin kummalliseen paikkaan, mihin ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.14.48

Prague Racen päähenkilöt ovat kolme ystävystä, Leona, Miko sekä Colin. Leona on huoleton ja hieman huithapeli tyttö, joka on juuri muuttanut pois kotoa rähjäiseen ullakkohuoneistoon kissansa Gabrielen kanssa.  Hän on hyvin impulsiivinen, ja hänen ystävänsä saavat juosta hänen perässään toppuuttelemassa.

Colin puolestaan on säikky ressukka, jota Leona mielellään kiusoittelee. Hän opiskelee, mutta asuu vielä rikkaiden vanhempiensa luona kodinhoitajien hyysättävänä, minkä takia ihan tavalliset arkipäivän askareet ja epäsiisteys ovat jotain, mihin hän ei oikein ole ikinä tottunut. Kuitenkin Colin on erittäin hyvätapainen ja vastuuntuntoinen.

Miko on käytännönläheinen ja rationaalinen mutta toisinaan myös erittäin empaattinen. Hän huolehtii ystävistään ja on huolissaan, jos jotain sattuu. Kuitenkin, kun ympärillä alkaa tapahtua kummallisuuksia, Miko yrittää loppuun asti keksiä loogisia vastauksia. Taikamaailmaan hän uskoo vasta, kun on astunut sinne itse.

Oven tuohon taikamaailmaan avaa, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, outo parivaljakko, johon Leona ja Colin törmäävät näiden omituista krääsää myyvässä puodissa. Kaksikon toinen osapuoli on kärttyisen ja vaarallisenkin oloinen nainen, toinen taas pitkä outo häntäheikki, joka ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Lisäksi tiskin takaa löytyy vähintäänkin hämmentävän näköinen piski…

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.24.54

Kuvallinen kerronta toimii sarjakuvassa hyvin, ruudut kuljettavat tarinaa rytmikkäästi. Mielenkiintoisia taustoja ja hahmoja riittää ihasteltavaksi yllin kyllin. Sivut on tehty taidokkaasti alusta loppuun lyijykynällä, myöhemmissä sivuissa on käytetty myös mustetta. Dialogi on tekstattu käsin, mutta sitä on kuitenkin helppo lukea.

Prague Race tempaa mukaansa jo heti kättelyssä. Hahmot ovat älyttömän sympaattisia, ja halu tietää, miten heille käy, vain kasvaa sarjakuvan edetessä. Lukijoille tarjotaan roppakaupalla mielenkiintoisia mysteereitä. Sarjakuvassa on koko ajan hiukan kuumottava tunnelma, seuraavalla sivulla voi sattua mitä tahansa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.03.06Silkkaa horroria Prague Race ei kuitenkaan ole, vaan huumoriakin piisaa, esimerkiksi hahmojen reaktioiden muodossa. Sarjakuvassa on myös viihdyttävän paljon yksityiskohtia, joita on hauska tutkailla. Lukemisen yhteydessä voi muun muassa laskea, kuinka monta viittausta Nordlundin Hema-kissaan ruuduista bongaa. Prague Racesta löytyy jokaisella lukukerralla jotain uutta. Ehdottomasti lähemmän tarkastelun arvoinen nettisarjis, mihin kannattaa varata aikaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.51.32Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.44.18

(Kuvat: http://praguerace.com/index.php © Petra Erika Nordlund)

Otus Opus

alkuunhttp://otusopus.smackjeeves.com/

Tekijä: Taina Koskinen / Myrntai
Tyyppi:
pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 76 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, seikkailu
Ikäsuositus: ei ikärajaa
Varoitukset: ei varoituksia

Sinähän pidät pöllöistä, etkö pidäkin? Hienoa! Tässä sarjakuvassa niitä nimittäin riittää. Ja ne ovat kaikki aivan äärettömän söpöjä.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.21.55Tarinan päähenkilö on tyttö nimeltä Aino, ja hänellä on missio. Aino aikoo piirtää kaikki maailman pöllöt. Kuulostaa aika kunnianhimoiselta. Toisaalta hän ei taida seikkailla meidän maailmassamme, joten on vaikea sanoa, riittääkö pöllöjä piirrettäväksi paljon vai vähän. Lisäksi Otus Opuksen pöllöt ovat vähän tavallista hiiripöllöä erikoisempia. Aivan ensiksi tutustumme puhuvaan kiviporttipöllöön!

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.24.21

Aino vaikuttaa hyvin tomeralta ja omatoimiselta. Hän reissaa yksin, mukanaan vain olkalaukullinen tavaraa ja lentävä rausku. Hän on myös kiltti ja kohtelias osoittaen kunnioitusta porttipöllöä kohtaan.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.41.04

Ainon matkakumppanina toimii lentävä rausku Plätty, jolla on taipumusta jäädä jumiin häntänsä kanssa. Plätty ja Aino kohtasivat sattumalta, mistä Aino kertoo uudesta tuttavuudesta kiinnostuneelle porttipöllölle.

Vielä tarinassa ei olla tutustuttu muihin merkittäviin hahmoihin. Sarjakuva etenee melko hitaasti, mutta se näyttääkin keskittyvän enemmän ympäristöön ja tunnelman luomiseen, kuin toimintaan. Otus Opus on siis varsin kevyttä luettavaa, ja sydämentykytyksiä ei (ainakaan vielä) ole luvassa.

Sarjakuva on toteutettu kokonaan digitaalisesti, mutta epätasaiset viivat antavat piirustuksille luonnetta, eivätkä kuvat näin näytä liian kliinisiltä. Koskinen luo kauniita taustoja erilaisilla kuvioilla ja väreillä. Ympäristöä ei ole piirretty valokuvamaisen pikkutarkasti vaan ruoho ja puut ovat hitusen graafisempia, mikä mahdollistaa kuvioilla leikkimisen, eivätkä kuvat näytä rauhattomilta.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.42.43Otus Opuksessa on kauniit, maanläheiset värit. Paletti on hillitty, mutta tarpeeksi monipuolinen. Koskinen yhdistelee värejä taitavasti, mikä ehdottomasti ansaitsee hatunnoston. Itse saan usein aikaiseksi vain värioksennusta, joten tiedän, ettei värien harmonian saavuttaminen ole mikään helppo juttu.

Suorakulmaiset, tetrismäisesti pakatut ruudut ovat aika staattisia, mutta niiden koon vaihtelu ja erilaiset kuvarajaukset kuitenkin rytmittävät kerrontaa mukavasti. Dialogia ei ole ainakaan liikaa, se istuu puhekuplineen sopivasti ruutuihin. Tekstissä käytetään ilmeisesti omasta käsialasta tehtyä fonttia, joka toimii todella hyvin, eikä näytä irralliselta. Erilaisia efektejä on hillitysti.

Otus Opus ei ole kaikkein toiminnallisin sarjakuva, mutta fiilistelyyn ja söpöjen otusten ihasteluun se on oikein oivaa luettavaa. Voisin kuvitella sitä luettavan myös lasten kanssa, sillä se on leppoisa ja katseltavaa riittää. Ilmeikkäitä pöllöjä on vaikea vastustaa.kulmapolo

(kuvat: http://otusopus.smackjeeves.com/ © Taina Koskinen)