Unknown Lands

http://unknownlands.thecomicseries.com/
https://tapastic.com/series/Unknown-Lands
http://unknownlands.smackjeeves.com/

Tekijä: Rosi Kämpe
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 4 lukua (jatkuu)
Päivitystahti: satunnaisesti
Genre: fantasia,draama, seikkailu, (hlbtqia)
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta, seksi (sensuroitu, K18-sivut myydään erikseen)

Minulla on ollut tämä odottelemassa välilehdessä jo tovin ystäväni mainittua sen, ja joku aika sitten sain myös blogiini lukusuosituksen tästä nettisarjiksesta, joten eiköhän oteta se vielä käsittelyyn tämän vuoden puolella.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-12-30-kello-21-58-34

Unknown Landsin prologi tutustuttaa meidät näppärästi sarjakuvan maailmaan, jossa ihmisten scifi-larppailuun kyllästyneet jumalat tekivät tuhoisan comebackin hirviöiden, henkien ja magian kera. Nyt ihmiset elävät yhdessä monien erilaisten otusten ja örmöjen kanssa. Tähän joukkoon kuuluvat myös salaperäiset ja myyttiset the unknown, (joita kutsun tässä nyt suomeksi) tuntemattomat, jotka ovat magialle erityisen alttiita ihmisiä. Tuntemattoman sydämen syömällä kuka tahansa voi saada tämän voimat itselleen, minkä takia heitä metsästetäänkin ihan urakalla. Tuntemattomilla on kuitenkin ässä hihassa, nimittäin champion, kaikista voimakkain tuntematon, jonka tehtävä on puolustaa ja suojella muita metsästäjiltä.

Tätä tuntemattomien puolustajaa jäljittävät myös ryöväri Vard, hänen ystävänsä, tiedemies Kai sekä mystinen metsänneito Marya. He eivät ole tuntemattomien metsästäjiä, vaan he etsivät näitä avukseen päihittämään haltiat, jotka nyt jostain syystä tuhoavat Maryan vartioimaa metsää isolla kädellä. Kolmikko lähtee seuraamaan metsästäjäjoukkoa, ja päätyvätkin kasvotusten itse tuntemattomien puolustajan, Inaran, sekä hänen henkivartijansa, Mischiefin, kanssa. He sopivat, että Inara ja Mischief auttavat haltijaongelmassa, mistä maksuna Vard, Kai sekä Marya henkivartioivat Inaraa seuraavan vuoden ajan.

e3cca4204nqyo

Sarjakuva on nyt neljännessä luvussa, ja tarina on vielä aika alkutekijöissä. Tässä vaiheessa se ei ole ihan täysin kiskaissut minua mukaansa. Tähän asti olemme tutustuneet lähinnä Inaran ja Mischiefin kyseenalaisiin ja kieroihin keinoihin harjoittaa magiaa muiden katsellessa ja kommentoidessa sivummalla. Aivan kuin kaksikon tarkoitus olisi vain näyttää coolilta ja edgyltä sekä tehdä cooleja ja edgyjä taikajuttuja, jotka saavat muiden olon vähän epämukavaksi. Ja listiä metsästäjiä, coolisti.

1hlw6hredzrdl4

Hahmoja on käsitelty tähän mennessä melko pintapuolisesti. Inara ja Mischief vaikuttavat aika välinpitämättömiltä kaikkea kohtaan ja tavoittelevan vain omaa etuaan. Vard on kärttyinen koko ajan, toki syystäkin, sillä tilanne ja seura eivät ole mieluisimmat mahdolliset. Silti hän kokee vastuukseen huolehtia Kaista ja Maryasta. Kai on rehti, kiltti ja utelias, Marya hieman salamyhkäinen ja sulkeutunut. Hän välittää haltioiden kuihduttamasta metsästä paljon, muttei epäröi ottaa ottaa ihmisiä hengiltä.

Odotan, että hahmot saavat enemmän ulottuvuutta, kun tarinassa päästään eteenpäin. Haluan nähdä heidät heikoimmillaan, vahvimmillaan, onnellisena, tekemässä Kipeitä Päätöksiä™, puhumassa syvällisiä keskenään… Tähänastinen keskustelu on ollut suurimmaksi osaksi kylmänviileää small talkia. Tällä hetkellä omasta mielestäni mielenkiintoisin hahmo on varmaankin Mischief. Hän vaikuttaa sosiaalisimmalta ja arvaamattomalta, hänen seurassaan ei tule aika pitkäksi. Lisäksi hän saa plussaa shamanismista. Toisaalta samaistun ehkä eniten Kaihin, mutta toivon hänestäkin löytyvän uusia puolia, joku synkkä salaisuus kenties…

c68b0c0afhmut

Taide Unknown Landsissä on tyylikästä. Kämpe onkin kuulemani mukaan piirtänyt ihan Marvelillekin sarjakuvia. Tussaus on kadehdittavan kaunista, mustaa on käytetty taidokkaasti, ja värit miellyttävät silmää. Samaiseen silmään pistää kuitenkin vähän vinksahtaneet anatomia ja mittasuhteet, hahmot näyttävät kärsivän esimerkiksi lyhyistä jaloista ja pitkästä selästä. Toisaalta onhan persjalkaisuus yksi meidän suomalaistenkin ominaispiirteistä. Loppujen lopuksi tämä ei vaikuta lukukokemukseen mitenkään kriittisesti.

54ddbf7c51f9w

Sarjakuva on helppolukuista. Tarina soljuu sujuvasti kuvasta toiseen, rytmitys toimii erilaisten ruutujen ja rajausten avulla. Lukukokemusta vähän hidastaa ehkä teksti; ahtaissa puhekuplissa on kirjainten välillä liihan vähän tilaa, rivien välissä taas hitusen liikaa. Joidenkin sanojen kohdalla pitää pysähtyä, kun kirjaimet muussaantuvat yhteen.

Kaikesta huolimatta Unknown Landsissä on potentiaalia, vaikka ensivaikutelma minun kohdallani jäikin vielä vähän pliisuksi. Ehkäpä palaan sen pariin myöhemmin, kun tarina on edennyt pidemmälle, hahmot kehittyneet ja sarjakuvan maailma avartunut, sillä siitäkin tiedetään vielä todella vähän. Sarjakuva yhdistelee kivasti erilaisia fantasialoreja sekä pohjoismaisia myyttejä, joten kiehtovaa on myös, mitä näistä saadaan aikaiseksi. Suosittelen kyllä tsekkaamaan Unknown Landsin, se voi hyvinkin olla sinulle aivan erilainen lukukokemus kuin minulle, ja ihastut ikihyväksi. Sillä näyttää olevankin paljon innokkaita lukijoita.

5107c7da5q4zt

(Kuvat: http://unknownlands.thecomicseries.com/ © Rosi Kämpe)

Kirjoitukset

http://pihlaja.net/kirjoitukset/

Tekijä: Marja Siira
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi
Aloitettu: 2004
Pituus: osa I 385 sivua, osa II 146 (jatkuu)
Päivitystahti: ”Sarjakuva päivittyy säännölllisesti, vähintään kerran kuukaudessa.”
Genre: draama, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: kiroilu, väkivalta

Kirjoitukset on Marja Siiran ja Tuuli Sihvosen 2000-2004 keksimiin hahmoihin, maailmoihin ja tarinoihin perustuva sarjakuva, jonka Siira aloitti 15-vuotiaana, vuonna 2004. Aikamoinen nettisarjakuvadinosaurus siis jo kyseessä. Se sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa ihmisten lisäksi seikkailee myös antropomorfisia hahmoja, (kotoisammin furryjä/turreja). Myös sarjakuvan pääkaksikko lukeutuu tällaisiin hahmoihin. Luvassa on ennalta kirjoitettu kohtalo, pitkä pakomatka sekä paljon draamaa.

Näyttökuva 2015-9-30 kello 10.46.00Kirjoitusten maailmassa pelosta, halusta ja hulluudesta syntyi Varjo sekä varjolaisia, jotka aiheuttivat pelkoa ja kaaosta. Lopulta Varjo saatiin suljettua suuren muurin sisälle, mistä varjolaiset eivät päässeet ulos ilman, että kuihtuivat pian pois. Varjon hallitsija Jear’an saatiin tuhottua, mutta hänellä on kuitenkin jälkeläinen, jonka tämän äiti pelasti ja kasvatti Varjon muurin ulkopuolella. Tämä jälkeläinen on tyttö nimeltä Sarako, joka eleli onnellisena äitinsä Aralminin sekä ottosiskonsa Nanak’ain kanssa siihen saakka, kunnes heidän kotiinsa hyökättiin, ja Aralmin lähetti siskokset pakomatkalle, jääden itse jälkeen. Siskokset aloittavat pitkän ja vaivalloisen matkan kohti paikkaa, jossa he sopivat näkevänsä äitinsä uudelleen. Heidän kotiinsa hyökännyt hahmo kuitenkin seuraa kannoilla. Pian vastaan tulee myös muita Sarakoa metsästäviä tahoja.Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.33.07

Sarako on heikko, herkkä ja naiivi tyttönen, jota Aralmin on kasvattanut kuin kukkaa kämmenellä. Pakomatkalla hän joutuu kuitenkin kovien päätösten eteen, sekä tekemään kauheita asioita, jotka herättävät hänessä isänsä perintönä saatuja varjolaisvoimia. Vanhempi Nanak’ai yrittää parhaansa pitää nämä voimat aisoissa. Aralmin kasvatti hänet suojelemaan Sarakoa kaikin keinoin ja pysymään tämän rinnalla, tapahtui mitä tahansa. Hän on päättäväinen ja realistinen, vahva ja nokkela. Hän pitää Sarakosta huolta, mutta enemmän Aralminin tahdosta, kuin omastaan.

Näyttökuva 2015-9-30 kello 10.42.22

Kirjoitukset ei ole mikään Hyvän Mielen Sarjakuva™. Kyseessä ei todellakaan ole hauska ja jännittävä seikkailu täynnä aarteita ja uusia ystäviä. Jos ystäviä löytyy, heitäkin puukotetaan selkään, kirjaimellisesti. Ymmärtäähän sen toki, että sisarukset pakoilevat henkensä uhalla, mutta kun he kerta toisensa jälkeen päätyvät ojasta allikkoon ja riitelevät riitelemästä päästyäänkin, alkaa sarjakuvan lukeminen hiljalleen puuduttaa. Olisin kaivannut väliin jotain positiivista, jotain ihan silmänräpäyksen mittaisiakin lämpimiä hetkiä ihan vaan, että tarinaan tulisi vähän vaihtelevuutta. Lisäksi maailmanrakennusta jäin hieman kaipaamaan. Vaikka Varjo ja Sarakon historia käytiin läpi prologissa, silti esimerkiksi ihmisten ja eläinhahmojen olemassaolosta ja suhteista olisi ollut hyvä tietää enemmän. Nyt lukija hyppää tähän maailmaan vähän tyhjän päälle, saamatta yhtään tietoa sen asukkaista, oloista ja tavoista.

Sarjakuvan laatu on hyvin vaihtelevaa. Alku, uudelleen piirrettyä ensimmäistä osaa lukuunottamatta, on kokonaan väreissä, kunnes yhtäkkiä vaihtuu harmaasävyihin. Dialogi on tekstattu käsin, ja siitä on paikoin hieman hankalaa saada selvää. Silti välissä näkyy todella hienojakin sivuja, ja mitä pidemmäs sarjakuva menee, sitä tasaisemmaksi ja paremmaksi jälki tulee, mikä on ihan odotettavissakin yli kymmenenvuotiaalta sarjakuvalta. Kuvakerronta on ollut kyllä hallussa alusta asti, eri kuvakokoja ja -kulmia on käytetty monipuolisesti. Tämäkin vielä paranee ajan myötä, II osassa sivut ovat paljon harmonisempia ja selkeämpiä.

Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.34.56

Ottaen huomioon, että Siira on aloittanut Kirjoitukset ollessaan 15-vuotias, on alkupään laatu suhteellisen hyvää. En itse olisi välttämättä tuossa iässä osannut esimerkiksi värejä käyttää yhtä hyvin. Ihailen myös erityisesti musteen käyttöä uudemmissa sivuissa. Henkilökohtaisesti pidän mustetöistä erittäin paljon, ja Siira on oppinut hallitsemaan mustetta todella taidokkaasti. Monet maisemaruudut ovat lähes henkeäsalpaavia.

Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.33.51

Jos elämässäsi menee liian hyvin ja kaipaat vaihtelua ja kurjuutta, tarjoaa Kirjoitukset siihen sinulle avun. Anna sarjakuvalle aikaa, sillä vaikka alku on rosoinen, voi sen luku luvulta nähdä puhkeavan kukkaan.

(Kuvat: http://pihlaja.net/kirjoitukset/ASarjakuva.htm © Marja Siira)

Stand Still. Stay Silent

http://www.sssscomic.com/

Tekijä: Minna Sundberg
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2013
Pituus: 250+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 5 kertaa viikossa
Genre: toiminta, katastrofi, kauhu, seikkailu, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta

Minulle on jo useampi kerennyt ehdottamaan tätä sarjakuvaa, ja kun se omalta lukulistaltakin jo löytyi niin tartuinpa sitten tuumasta toimeen, vihdoinkin.

Stand Still. Stay Silent sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen pohjoismaihin, suuren katastrofin jälkeen. Vuosikymmeniä sitten vakava tauti pyyhkäisi lähes koko ihmiskunnan pois maailmankartalta, ja nyt maapallon keskuksena toimii Islanti, joka pelastautui eristäytymällä muusta maailmasta tuhojen aikaan. Muistakin pohjoismaista löytyy pienempiä turva-alueita, missä ihmiset elävät nyt hyvin nöyrissä oloissa.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 16.27.01

Koko muu maailma on tuntematonta ja puhdistamatonta hiljaista maailmaa, jota asuttavat katastrofin seurauksena kehittyneet hirviöt. Matkalle tuntemattomaan lähtee pieni joukko enemmän tai vähemmän ammattilaisia sattuman kaupalla saadun ääpättömän rahoituksen turvin. Joukkoon kuuluvat suomalaiset serkukset Tuuri ja Lalli, ruotsalainen Emil, norjalainen Sigrun sekä tanskalainen Mikkel. Nettisarjakuvan otsakkeen ja muiden kuvitusten perusteella joukkoon luultavasti liittyy vielä eräs liehuletti, mutta tähänastisessa sarjakuvassa hänet ollaan nähty vain vilaukselta.

No niin, sanottakoon nyt tähän väliin, että en pidä oikeastaan ollenkaan tällaisista katastrofiteemoista. Kaikenlaiset maailmanloppu- ja ihmiskunnan tuho -skenaariot saavat minut ahdistuneeksi ja surulliseksi. Alan helposti pyöritellä mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkia niitä hirveitä tilanteita, joihin ihmiset joutuvat selviytyäkseen hengissä, ja joihin heidän elämänsä sitten lopulta päättyy. Prologin lopussa minun teki todella vahvasti mieli painaa X:ää tämän välilehden kohdalla. Enpä tuota kuitenkaan tehnyt kun en viitsinyt tähän blogiin pelkkää vinkuvonkua kirjoittaa prologin perusteella. Tuota päätöstä en kyllä sarjakuvaa eteenpäin lukiessani katunut (paitsi vähän joissain todella kuumottavissa kohtauksissa).

Eniten minua puskee lukemaan eteenpäin äärettömän hieno taide, sekä todella sympaattiset hahmot. Erityisesti hissukka, kissamainen Lalli ja kermapylly Emil sekä heidän välinen kielirajoitteinen kommunikaatio herättivät minussa vahvoja awwwww-reaktioita. Ryhmän naiset ovat ihanan tomeria ja positiivisia, ja iso Mikkel on rauhoittava ja rationaalinen. Jengi on ollut kasassa vasta lyhyen aikaa, mutta ryhmähenki on alusta alkaen todella hyvä. Tällainen hahmodynamiikka auttaa jaksamaan muuten niin synkän tarinan seuraamista, ja onpa se ihan kivaa vaihtelua sellaisille katastrofitarinoille, joissa hahmot vain panikoivat ja huutavat toisilleen ja ovat tietävinään kaiken paremmin kuin muut. Toki tässäkin tarinassa on vielä kaikki mahdollisuudet draaman puhjeta kukkaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin näiden mussukoiden toilailuista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 14.00.26Kuten mainitsin, taide on ilmiömäisen upeaa. Varsinkin maisemat ovat erityisen kauniita ja yksityiskohtia on paljon. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Väripaletti on rajallinen ja värit toimivat todella harmonisesti sekä keskenään että mustan kanssa. Piirrosten lisäksi sarjakuvaan on ujutettu hienosti infografiikkaa, karttoja, asiakirjoja ja ilmoituksia. Lukujen välissä meille valotetaan hieman tuossa ajassa olevia asutuksia, virkoja, hirviöitä, kissojen asemaa, käytettyjä kieliä ja niin edelleen.

36

Nautin kovasti siitä, miten sarjakuvassa pelataan eri kielillä. Tietysti pääasiassa kaikki teksti on englanniksi, mutta tarinassa ihmisillä ei ole mitään yhteistä yleiskieltä, vaan kaikilla on oma äidinkielensä ja ehkä jonkin verran sitten kielipäätä suuntaan tai toiseen. Kielten erot ja yhtäläisyydet nousevat esille tuon tuosta, ja pienet liput puhekuplissa ilmentävät aina, kun hahmojen kieli vaihtuu tai kun se keskustelun kannalta on oleellista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.37.13Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.38.07Puhekuplien neliskulmainen muoto on hieman erikoinen ratkaisu. Onko kyse sitten kuviin sopivasta tyylistä vaiko että niihin saisi aseteltua tekstin helposti ja tilaa säästäen? Kuitenkin laatikot ovat paikoin vähän turhankin isoja tekstimäärään nähden, ja teksti aseteltu välillä  hiukan sinne päin. Fontti on jokseenkin erikoisen näköistä ja rivivälit pieniä, mikä vaatii jonkin verran totuttelua. Ei teksti ihan lukukelvotonta ole, mutta huomasin useaan otteeseen esimerkiksi luulevani g:tä q:ksi. Massiivisten tekstimäärien lukeminen saattaa hieman puuduttaa, mutta pienemmissä puhekuplissa tekstin lukee suhteellisen sujuvasti.

Sarjakuvan prologi saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa, mutta se on sata kertaa parempi kuin sivukaupalla tekstiä siitä, miten tähän ollaan tultu. Moni nettisarjakuva sortuu tähän, mikä ajaa kyllä tehokkaasti pois lukijat, jotka ovat tulleet lukemaan sarjakuvaa eivätkä romaania. Prologi kuitenkin alustaa tarinaa hyvin, ja sen edetessä kuumotus tulevasta tuhosta kasvaa sivu sivulta.

Jännityksennälkäisille siis herkkua luvassa, ja vähemmän jännityksestä ja horrorista pitäville, kuten minulle, luvassa myös symppiksiä hahmoja ja huumoria. Vähän myös mielenkiintoa kutkuttelee, mitä kaikkea hiljaisesta maailmasta löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Ja haluan nähdä myös enemmän, miten Sundberg käsittelee tätä hyvin massiivista aihetta. Kertoessa ihmiskunnan tuhosta ja selviytyjien elämästä vuosikymmeniä sen jälkeen kertojan pitää ottaa todella monta asiaa huomioon, ja Sundberg kyllä näyttää tehneen niin. Innolla siis odotan, mitä Stand Still. Stay Silent tarjoilee meille vielä jatkossa.

215(Kuvat: http://www.sssscomic.com/ ©Minna Sundberg)

Pahantekijä

alkuunhttp://comic.ihmissusikello.net/

Tekijä: Miia Kontinen / Vol

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi (luettavissa myös englanniksi)
Aloitettu: 2011
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, kauhu
Ikäsuositus: 15
Varoitukset: väkivalta, kiroilu
2011-02-16-fi Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.

Sarjakuvassa seikkaillaan vanhan liiton maalaismaisemissa, metsien ja peltojen keskellä. Tarinan voisi kuvitella sijoittuvan Suomeen; hahmojen nimet ovat enimmäkseen perinteisiä suomalaisnimiä, ja siinä puhutaan muun muassa ”Lehmuslahden luostarista”. Kuitenkin sarjakuvassa on myös fantasiaelementtejä, kuten ratsulampaat ja, noh, vampyyrit.

Sarjakuva alkaa pappi isä Johanneksen ja hänen oppilaansa Ausran saapuessa pieneen kylään kartoittamaan vero- ja avustustilannetta. Hyvin pian he saavat tietää kylää piinaavasta vampyyrinaapurista, josta kyläläiset haluavat kuitenkin olla hissun kissun. Sarjakuva tarjoilee toimintaa jo hyvissä ajoin, kun Ausra joutuu petojen kanssa ongelmiin heti kättelyssä.

Ausra on siis Pahantekijän päähenkilö. Hän on, kuten edellä mainitsin, pappisnoviisi. Hän on suorasanainen, omapäinen ja tomera. Hän ei jää epäröimään vaaratilanteessa, vaan ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä. Tämä toisinaan tarkoittaa hänen opettajansa käskyjen uhmaamista.

2012-05-09-fiIsä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.

Kylää vainoavaa vampyyriä ja hänen palvelijaansa lukuunottamatta Pahantekijässä ei ole vielä enempää merkittäviä hahmoja. Jotkut kyläläisistä esiintyvät muita useammin, mutta eivät sinällään nouse erityisen tärkeiksi.

Pidän Pahantekijän tyylistä todella paljon. Sarjakuva on ilmeisesti toteutettu ihan perinteisin keinoin, tussilla paperille. Itse tussaan tussilla enää tosi harvoin, enkä ole ollut siinä ikinä kauhean hyvä. Kun näen jonkun hallitsevan tussauksen näin taitavasti, ei voi kuin ihailla. Kontinen käyttää hienosti eri paksuisia viivoja rajaamiseen, varjostamiseen ja tekstuuriin. Hän ei pelkää käyttää mustaa, vaan luo sillä jänniä negatiiviefektejä ja tukahduttavaa pimeyttä. Kun tarinalta ehtii, ruutuja tutkaillessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin.

2013-04-10-fiSarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.

2012-08-23-fiDialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.

Kerronta on todella sujuvaa, erilaisia ruutuja ja rajauksia on käytetty monipuolisesti. Pidän erityisesti siitä, miten äärimmilleen perspektiivi venyy joissain ruuduissa. Ääniefektejä on runsaasti, mutta tyyliteltynä tilanteisiin sopiviksi ne uppoavat ruutuihin hyvin. Muita efektejä sarjakuvassa on hillitysti.

Pahantekijä voi vaikuttaa alkuun leppoisalta murhamysteerisaippualta, mutta se muuttuu todella hurjaksi todella pian. Kun veri rupeaa roiskumaan, kukaan ei ole turvassa. Kontinen pystyy luomaan jännitystä, joka pysyy yllä koko ensimmäisen osan. Hyvä, kun muistaa henkeä vetää välillä. Vaikka Pahantekijällä on ikäsuositus 15, voi vanhempaakin heikempihermoista ruveta kuumottamaan. Pitäkäähän varanne.

(Kuvat: http://comic.ihmissusikello.net/ © Miia Kontinen)