Unknown Lands

http://unknownlands.thecomicseries.com/
https://tapastic.com/series/Unknown-Lands
http://unknownlands.smackjeeves.com/

Tekijä: Rosi Kämpe
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 4 lukua (jatkuu)
Päivitystahti: satunnaisesti
Genre: fantasia,draama, seikkailu, (hlbtqia)
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta, seksi (sensuroitu, K18-sivut myydään erikseen)

Minulla on ollut tämä odottelemassa välilehdessä jo tovin ystäväni mainittua sen, ja joku aika sitten sain myös blogiini lukusuosituksen tästä nettisarjiksesta, joten eiköhän oteta se vielä käsittelyyn tämän vuoden puolella.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-12-30-kello-21-58-34

Unknown Landsin prologi tutustuttaa meidät näppärästi sarjakuvan maailmaan, jossa ihmisten scifi-larppailuun kyllästyneet jumalat tekivät tuhoisan comebackin hirviöiden, henkien ja magian kera. Nyt ihmiset elävät yhdessä monien erilaisten otusten ja örmöjen kanssa. Tähän joukkoon kuuluvat myös salaperäiset ja myyttiset the unknown, (joita kutsun tässä nyt suomeksi) tuntemattomat, jotka ovat magialle erityisen alttiita ihmisiä. Tuntemattoman sydämen syömällä kuka tahansa voi saada tämän voimat itselleen, minkä takia heitä metsästetäänkin ihan urakalla. Tuntemattomilla on kuitenkin ässä hihassa, nimittäin champion, kaikista voimakkain tuntematon, jonka tehtävä on puolustaa ja suojella muita metsästäjiltä.

Tätä tuntemattomien puolustajaa jäljittävät myös ryöväri Vard, hänen ystävänsä, tiedemies Kai sekä mystinen metsänneito Marya. He eivät ole tuntemattomien metsästäjiä, vaan he etsivät näitä avukseen päihittämään haltiat, jotka nyt jostain syystä tuhoavat Maryan vartioimaa metsää isolla kädellä. Kolmikko lähtee seuraamaan metsästäjäjoukkoa, ja päätyvätkin kasvotusten itse tuntemattomien puolustajan, Inaran, sekä hänen henkivartijansa, Mischiefin, kanssa. He sopivat, että Inara ja Mischief auttavat haltijaongelmassa, mistä maksuna Vard, Kai sekä Marya henkivartioivat Inaraa seuraavan vuoden ajan.

e3cca4204nqyo

Sarjakuva on nyt neljännessä luvussa, ja tarina on vielä aika alkutekijöissä. Tässä vaiheessa se ei ole ihan täysin kiskaissut minua mukaansa. Tähän asti olemme tutustuneet lähinnä Inaran ja Mischiefin kyseenalaisiin ja kieroihin keinoihin harjoittaa magiaa muiden katsellessa ja kommentoidessa sivummalla. Aivan kuin kaksikon tarkoitus olisi vain näyttää coolilta ja edgyltä sekä tehdä cooleja ja edgyjä taikajuttuja, jotka saavat muiden olon vähän epämukavaksi. Ja listiä metsästäjiä, coolisti.

1hlw6hredzrdl4

Hahmoja on käsitelty tähän mennessä melko pintapuolisesti. Inara ja Mischief vaikuttavat aika välinpitämättömiltä kaikkea kohtaan ja tavoittelevan vain omaa etuaan. Vard on kärttyinen koko ajan, toki syystäkin, sillä tilanne ja seura eivät ole mieluisimmat mahdolliset. Silti hän kokee vastuukseen huolehtia Kaista ja Maryasta. Kai on rehti, kiltti ja utelias, Marya hieman salamyhkäinen ja sulkeutunut. Hän välittää haltioiden kuihduttamasta metsästä paljon, muttei epäröi ottaa ottaa ihmisiä hengiltä.

Odotan, että hahmot saavat enemmän ulottuvuutta, kun tarinassa päästään eteenpäin. Haluan nähdä heidät heikoimmillaan, vahvimmillaan, onnellisena, tekemässä Kipeitä Päätöksiä™, puhumassa syvällisiä keskenään… Tähänastinen keskustelu on ollut suurimmaksi osaksi kylmänviileää small talkia. Tällä hetkellä omasta mielestäni mielenkiintoisin hahmo on varmaankin Mischief. Hän vaikuttaa sosiaalisimmalta ja arvaamattomalta, hänen seurassaan ei tule aika pitkäksi. Lisäksi hän saa plussaa shamanismista. Toisaalta samaistun ehkä eniten Kaihin, mutta toivon hänestäkin löytyvän uusia puolia, joku synkkä salaisuus kenties…

c68b0c0afhmut

Taide Unknown Landsissä on tyylikästä. Kämpe onkin kuulemani mukaan piirtänyt ihan Marvelillekin sarjakuvia. Tussaus on kadehdittavan kaunista, mustaa on käytetty taidokkaasti, ja värit miellyttävät silmää. Samaiseen silmään pistää kuitenkin vähän vinksahtaneet anatomia ja mittasuhteet, hahmot näyttävät kärsivän esimerkiksi lyhyistä jaloista ja pitkästä selästä. Toisaalta onhan persjalkaisuus yksi meidän suomalaistenkin ominaispiirteistä. Loppujen lopuksi tämä ei vaikuta lukukokemukseen mitenkään kriittisesti.

54ddbf7c51f9w

Sarjakuva on helppolukuista. Tarina soljuu sujuvasti kuvasta toiseen, rytmitys toimii erilaisten ruutujen ja rajausten avulla. Lukukokemusta vähän hidastaa ehkä teksti; ahtaissa puhekuplissa on kirjainten välillä liihan vähän tilaa, rivien välissä taas hitusen liikaa. Joidenkin sanojen kohdalla pitää pysähtyä, kun kirjaimet muussaantuvat yhteen.

Kaikesta huolimatta Unknown Landsissä on potentiaalia, vaikka ensivaikutelma minun kohdallani jäikin vielä vähän pliisuksi. Ehkäpä palaan sen pariin myöhemmin, kun tarina on edennyt pidemmälle, hahmot kehittyneet ja sarjakuvan maailma avartunut, sillä siitäkin tiedetään vielä todella vähän. Sarjakuva yhdistelee kivasti erilaisia fantasialoreja sekä pohjoismaisia myyttejä, joten kiehtovaa on myös, mitä näistä saadaan aikaiseksi. Suosittelen kyllä tsekkaamaan Unknown Landsin, se voi hyvinkin olla sinulle aivan erilainen lukukokemus kuin minulle, ja ihastut ikihyväksi. Sillä näyttää olevankin paljon innokkaita lukijoita.

5107c7da5q4zt

(Kuvat: http://unknownlands.thecomicseries.com/ © Rosi Kämpe)

BSandL

https://tapastic.com/series/BSandL-Suomi
https://tapastic.com/series/BSandL-English

Tekijä: Nilukka
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi tai englanti
Aloitettu: 2016
Pituus: 11 jaksoa
Päivitystahti: uusi jakso joka toinen viikko
Genre: scifi, BL, filosofinen, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta

Maahan laskeutuu kovalla rytinällä avaruudesta alus. Aluksesta kömpii ylös vaaleahiuksinen poika, jonka kasvoissa on tatuointi. Vaikuttaa siltä, että hänellä on Maassa tehtävä, hän etsii jotain. Sankarimme vaikuttaa kuitenkin aika toivottomalta; hän ei osaa kommunikoida ihmisten kanssa, hän ei tiedä, miten käyttäytyä, hänellä ei ole paikkaa, minne mennä, eikä ruokaa. Häntä alkaa epäilyttää koko tehtävänsä.

Sitten hän törmää toiseen poikaan (tai oikeastaan toisin päin).

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-12-29-24 na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-23-58-38

(Tässä vaiheessa, merkitsevät katseet punastelevilla kasvoilla huomattuani, minun piti peruuttaa ja vilkaista sarjakuvan kategorioita Netsarlista, (koska enhän katso niitä ennen lukemisen aloittamista….) Ja toden totta, kyseessä onkin BL (boy’s love) -sarjis, jonka joku nokkela (en minä) olisi saattanut nimestäkin jo tulkita. (Itse siis oletan, että nimi luetaan ”BS and L” eli ”bullshittiä ja (bee)ällää”….? Korjatkaa jos olen väärässä! Ja kenties tarinan edetessä nimelle löytyy syvempiäkin merkityksiä.))

Noniin, maan asukas ruokkii sankarimme, (kenenkään nimi ei ole tässä vaiheessa vielä paljastunut), ja vie hänet lasten ja nuorten turvakotiin. Siellä tämä tummahiuksinen nuorukainen on entuudestaan tuttu, mutta opastettuaan alieniamme hieman hän lähtee omille teilleen. Levättyään yön yli päähenkilö lähtee etsimään pelastajaansa, toivoen saavansa apua kielimuurin murtamiseen.na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-27-kello-1-29-57

BSandL on vielä hyvin alkutekijöissään, vaikka jaksoja onkin jo 11. Sivut ovat hyvin väljiä, ja tyhjää tilaa on välillä paljonkin. Tämä ei kuitenkaan niin haittaa, kun ottaa huomioon sarjakuvan julkaisutavan. BSandL ilmestyy Tapasticissa, joka hieman poikkeaa muista nettisarjakuva-alustoista. Itse asiassa se on hyvin samanlainen LINE Webtoonin kanssa, missä muun muassa Immortal Nerd, josta kirjoitin aikaisemmin, ilmestyy. Molemmissa sarjakuvia julkaistaan pitkinä jaksoina, joita luetaan skrollaamalla alaspäin. Tällainen formaatti helpottaa esimerkiksi mobiililaitteilla sarjakuvien lukemista. BSandL:n tyyli toimii varmasti esimerkiksi kännykässä hyvin.

Sarjakuvan tunnelma on jokseenkin ankea. Sarjakuvan tiivis kuvauskin mainitsee, että kolhuja on luvassa. Turha odotella mitään ruusuilla tanssimista siis. Kuitenkin ulkopaikkakuntalainen päähenkilömme saa apua useammaltakin ihmiseltä, joten pieni toiveikkuus ja positiivinen pohjavire ovat läsnä. Se on hyvä. Toki tarina saa olla traaginen ja dramaattinen ja synkkä, mutta pelkkä loputon vinkuvonkuangstailu rupeaa lopulta puuduttamaan, kuten olen tainnut tässä blogissakin aiemmin mainita. Toivon, että BSandL, kolhulupauksistaan huolimatta, saa ylläpidettyä jonkinlaista balanssia surkeuden ja …epäsurkeuden välillä jatkossakin.

BSandL:n asetelma BL-sarjakuvana on mielenekiintoinen. Toki BL-tarinoita tuntemattomasta vierailijasta, jolle pitää opettaa kaikki perusasiat ja sivistysyhteiskunnan toimintatavat kädestä pitäen, on jo pilvin pimein. Silti tämän sarjakuvan hahmot jotenkin… poikkeavat siitä normista. Ihmispoika saattaa reppanan alienimme heti turvakotiin, mikä on (tälle genrelle) yllättävän rationaalinen veto. Hän on kaikesta päätellen itsekin vielä nuori, joten sen sijaan, että veisi vieraan kotiinsa, hän vie tämän paikkaan, missä asiansa osaavat ihmiset voivat huolehtia tästä. Miten vastuullista! Odotan innolla, mille urille Nilukka näiden kahden tarinan johdattaa.

BSandL on lähes kokonaan mustavalkoinen, harmaansävyä on käytetty joidenkin hahmojen ihonvärinä. Muutoin varjostamiseen on käytetty viivaa. Alkuun tämä tekniikka näyttää vähän löysältä ja sekavalta, ainakin isojen alueiden kohdalla. Se vaatiikin vakaata kättä sekä ymmärrystä, milloin toimii paksu ja milloin ohut viiva, ja milloin viivoja on liikaa tai liian vähän (ei sillä, että itse osaisin…). Nilukka näkyy kehittyneen tässä hommassa jo näiden ensimmäisten 11 jakson aikana roimasti.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-26-kello-12-32-20

Pidän todella paljon muutenkin Nilukan viivankäytöstä. Mangavaikutteita näkyy vähän, mutta tyyli on silti todella persoonallista. Pidän Nilukan tavasta piirtää ihmisiä, ja varsinkin käsiä! Kaikki kädet on 5/5! Hahmojen asennot ja eleet näyttävät todella luonnollisilta. Esineetkin, kuten ruokatarjotin tai herätyskello, on piirretty huolellisesti ja taidokkaasti. Arvostan!

Nilukka hallitsee sarjakuvakerronnan keinot hyvin. Erilaisia perspektiivejä ja kuvakokoja on käytetty taidokkaasti. Tosin välillä toiminnalle toivoisin enemmän tilaa. Nopea tilanne kahden kovanaaman kanssa jää vähän sekavaksi toiminnan tiukan rajauksen vuoksi. Kun kerran tekijä pystyy piirtämään kehoja niin luonnollisen näköisesti, potkut, riuhtaisut ja muut isot liikkeet toimisivat kokovartalokuvina paremmin.na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-27-kello-1-42-33Muutoin ruutujen ja niiden välinen kerronta toimii hyvin. Aiemmin mainitsemani tyhjä tila ja isot ruudut tuovat taukoja, ja ruutujen rytmi on soljuvaa. Pidän myös todella paljon jakson 11 hyvin yksitoikkoisesta kerronnasta. Ruuduissa tapahtuva toisto toimii älyttömän hyvin. Sen lukeminen on puuduttavaa, juuri niinkuin niiden kuvaama eläminen. Se on erittäin onnistunut jakso kokonaisuudessaan.

BSandL ja tekijänsä Nilukka vaikuttavat TOU-DEL-LA lupaavilta. Odotan innolla, mihin molemmat tästä kehittyvät. BSandL ei välttämättä ole sellainen sarjakuva, mitä olisin kuvitellut lukevani, mutta mielenkiintoni on nyt erittäin herätetty. Jään kärkkymään tälle jatkoa.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-09-27-kello-2-34-39

(Kuvat: https://tapastic.com/series/BSandL-Suomi © Nilukka)

Immortal Nerd

http://www.webtoons.com/en/comedy/immortal-nerd/list?title_no=579

Tekijä: Hanna-Pirita Lehkonen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2015
Pituus: 31 jaksoa
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: scifi, huumori, slice of life, HLBTQIA
Ikäsuositus: Ei ikärajaa
Varoitukset:

Viime kesänä nettisarjakuvapalvelu LINE Webtoon järjesti nettisarjiskilpailun, jonka teemana oli scifi. Suomestakin useampi sarjisti otti kisaan osaa, heidän muassaan Hanna-Pirita Lehkonen Immortal Nerd -sarjakuvallaan. Lehkosen nettisarjis pääsi ihan kilpailun kärkikahinoihin saakka, mutta putosi lopulta finaalista äänestyksessä. Kuitenkin Immortal Nerdistä selkeästi pidettiin todella paljon, ja Lehkonen päätyikin Webtoonin talliin piirtämään sarjakuvaansa vakituisesti, ja se starttasi viime vuoden marraskuussa.

Näyttökuva 2016-3-17 kello 11.20.29

Immortal Nerd kertoo nuoresta Nokia Isoevosta, joka asuu tulevaisuuden avaruusasemalla New Raumalla. Nokia on juuri täyttänyt 20 vuotta ja saanut kuolemattomuutensa, mitä pidetään aikuisuuden merkkinä. Vaikka Nokia pitääkin kuolemattomuudesta, opiskelu ja aikuisuuden tuomat vastuut eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa. Hän mieluummin löhöäisi kotona katsellen muinaisia kissavideoita ja meemejä. Nokian vanhemmat kuitenkin patistavat häntä ryhdistäytymään, ja Nokia päätyy yllättäen lähtemään New Raumalta vaihto-oppilaaksi maapallolle opiskelemaan muinaista meemitiedettä. Vaikka koulunkäynti ei Nokiaa innostakaan, tarjoaa Maa paljon uusia tuttavuuksia ja kommelluksia hieman huithapelille sankarillemme.

Immortal Nerd on ihastuttavan erilainen scifi-sarjakuva. Se on oivaltava ja hauska, juuri sellainen Hyvän Mielen Sarjakuva™. Se on slice of life -tyyppinen, arkisia juttuja kuvaava sarjis, joka jakaantuu omiin kevyisiin jaksoihin, joita on helppo lukea. Immortal Nerd ei ole mikään massiivinen ja eeppinen avaruusseikkailu, vaan scifi-elementit putkahtavat esiin hauskalla tavalla ihmisten arjessa erilaisten hyödykkeiden ja toiminnan muodossa. Myös meille vielä arkipäivää olevien meemien ja kissavideoiden käsitteleminen jonain muinaishistoriana on nokkela yksityiskohta. Lisäksi suomea osaavilla on varmasti hauskaa bongatessa hahmojen niminä käytettyjä suomalaisia paikkakuntia, kuten Piela Vesi tai Kauha Joki.

Näyttökuva 2016-3-17 kello 20.22.01Hahmot Immortal Nerdissä ovat tavalla tai toisella ihastuttavia. Moni varmasti samaistuu aikuisuuden ja velvollisuuksien kanssa kamppailevaan Nokiaan. Kaikissa hahmoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, heillä on vikoja ja he tekevät itsekkäitä päätöksiä. Sarjassa käsitellään myös avoimesti esimerkiksi hahmojen erilaisia häiriöitä ja sairauksia. Lisäksi on hienoa, ettei Lehkonen ole kangistunut vanhoihin sukupuolikaavoihin, vaan hahmot pukeutuvat ja käyttäytyvät hyvin neutraalisti, minkä toivoisi tapahtuvan ihan jo meidän lähitulevaisuudessamme, ei 2000 vuoden kuluttua. Toki tällainen rajattomuus ja luokittelemattomuus voi aluksi hämmentää, mutta kun huomaa, että ei ole väliä onko hahmo mies, nainen vai jokin muu, voi keskittyä täysin rinnoin itse tarinaan.

Näyttökuva 2016-3-17 kello 20.34.07Kaikki Webtoonin sarjakuvat, eli myös Immortal Nerd, julkaistaan skrollattavina sarjisruutupötkylöinä, sillä formaatti on suunniteltu pääasiassa mobiililaitteilla luettavaksi. Tietokoneella sarjakuva näyttääkin isolta ja ehkä vähän simppeliltäkin, mutta on tarpeeksi selkeä kännykällä luettavaksi. Pienessä formaatissa pienet yksityiskohdat mahdollisesti hukkuisivat. Sarjakuva onkin hyvin helppolukuinen, jotta sen voi lukaista vaikka aamubussissa matkalla kouluun tai töihin.

Näyttökuva 2016-3-17 kello 20.31.13Sarjakuva on tussattu kynällä ja väritetty digitaalisesti. Immortal Nerdin väritys on myös yksinkertainen, ja jokaisella jaksolla on oma rajallinen väriteemansa. Vaikka sarjakuvan värit ovatkin pääasiassa kirkkaita, ne sopivat hyvin yhteen, jolloin sarjakuvaa on silti mukava lukea. Selkeä väriteema tekee myös sarjakuvasta yhtenäisemmän.

Immortal Nerd oon kepeä vaihtoehto scifi-dystopioille, joissa maapallo on pilattu ja kaikki taistelevat selviytyäkseen. Kun tarvitsee nopean pikku tauon nykyhetkeen, voi tämän nettisarjakuvan avulla hengähtää ja pitää vähän hauskaa tulevaisuudessa.

Näyttökuva 2016-3-17 kello 20.25.12(Kuvat: http://www.webtoons.com/en/comedy/immortal-nerd/list?title_no=579 © Hanna-Pirita Lehkonen)

Wurr

http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr

Tekijä: Emmiina Jokinen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti (myös suomeksi ensimmäiset 20 sivua)
Aloitettu: 2007
Pituus: 229 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: epäsäännöllinen (noin 1-2 sivua / kk)
Genre: eläin, fantasia, seikkailu, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta

Minulle on pari kertaa Wurrista ehditty mainita, joten päätin ottaa sen nyt vielä vuoden lopuksi tarkasteluun. Kyseessä on tekijän Deviantart-galleriassaan julkaisema koirahahmosarjakuva. Wurrissa on hyvin samanlainen asetelma kuin edellisen postauksen Kirjoitukset-tarinassa; hyvän ja pahan, pimeyden ja valon vastakkainasettelu, sekä pimeyden asukkien saartaminen ja sulkeminen yhteen paikkaan.

wurr_page_1_by_wolfpearl

Wurr ottaa eri lähestymistavan valon ja pimeyden vastakkainasetteluun kuin tällaisissa tarinoissa on usein tapana, ja kertoo pimeyden puolella elävistä, mutta kovin sympaattisista hirviökoirista, (ulkopuoliset kutsuvat heitä hornanhurtiksi). Sarjakuva näkyy pohdiskelevan, kumpi puoli onkaan loppujen lopuksi pahempi, ja onko hurttaa karvoihin katsominen? Wurr näkyy saaneen myös lukijoilta kiitosta uudenlaisesta näkökulmasta tuttuun asetelmaan.

Tarina alkaa Kraaterissa, tuossa pimeyden saarekkeessa, jossa villisikaa muistuttava, kolmisilmäinen hornanhurtta Iacar ystävineen on joutumassa erittäin ahtaalle. Pahamaineinen Pyramos laumoineen on aikeissa vallata heidän reviirinsä. Tämä pakottaa heidät lähtemään Kraaterista kokonaan ulos ympäröivään maailmaan, jota asuttavat runsaslukuisten riistaeläinten lisäksi myös ”tavalliset” koirat, joita vastaan pimeyden hurtat hävisivät sodan aikaa sitten. Ulkomaailmassa Iacaria ja tovereita odottavat uudet tuttavuudet sekä uudet haasteet.

wurr_page_77_by_wolfpearl-d33gel5

Koiraseikkailut eivät ole lapsuuteni Hopeanuoli-intoilun jälkeen olleet enää niin lähellä omaa sydäntäni. Kieltämättä Wurrkaan ei minussa herättänyt kovin suurta mielenkiintoa, enkä varmaan olisi omatoimisesti hakeutunut sitä lukemaan, ellei minulle olisi sitä lukijoiden toimesta ehdotettu. Tiedän kuitenkin, että koirapiirtäjät ja koiratarinoista pitävät muodostavat aivan oman, tiiviin yhteisönsä, ja Suomessakin heitä on kiitettävän paljon. Sarjakuvan kommenteistakin huomaa, että Wurr on erittäin pidetty tarina, jota seurataan aktiivisesti.

Suosio ole ihan tuulesta temmattua. Wurrin hahmoilla on selkeät, omat piirteensä ja persoonansa. He ovat, ulkomuodostaan huolimatta, varsin sympaattisia. Jokinen piirtää koirahahmoja taidokkaasti, vaikka välillä vähän ihmetyttääkin, mitä kaikkea ne tassuillaan saavat aikaiseksi. Kuitenkin kyseessä on koirafantasiatarina, joten varmaan tällaiset inhimilliset toiminnot voi pistää taiteellisten vapauksien piikkiin. Tarina itsessään käynnistyy hieman hitaasti, mutta kunhan päästään ulos Kraaterista, tulee mukaan enemmän toimintaa.

wurr_page_201_by_paperiapina-d81c623

Sarjakuva on toteutettu pääosin lyijykynällä. Jokinen osaakin lyijykynäilyn erittäin hyvin. Piirrokset ovat todella selkeitä ja taustat kauniita, mikä tulee paremmin esille, kunhan päästään Kraaterin kolkoista maisemista. Valot ja varjot ovat kohdillaan, ja niitä on käytetty nokkelasti kerronnan apuna. Ruutujako ja kuvakerronta ovat myös lähes alusta asti toimivia. Kuvakoot ja -kulmat vaihtelevat paljon, mutta niissä pysyy rytmi, jolloin sarjakuvan lukeminen on mukavaa ja vaivatonta.

wurr_page_5_by_wolfpearl wurr_page_49_by_wolfpearl

Alkuun tekstin muotoilu ja asettelu eivät käyneet oikein yhteen puhekuplien kanssa. Kuplatkin olivat välillä hieman epämääräisen muotoisia. Kuitenkin myös tässä  jo yli 8-vuotias Wurr on kehittynyt, ja mitä pidemmälle sarjakuva etenee, sitä vähemmän puhekupliin kiinnittää huomiota. Edelleen tekstiä olisi varaa kehittää, esimerkiksi tiivistämällä sekä vaihtamalla fontin sarjakuvalle sopivammaksi. Mutta ainakaan sarjakuvan lukeminen ei jää kiinni siitä, ettei tekstistä saa mitään selvää.

Sarjakuvien lukemiseen ja selaamiseen Deviantart on hieman haastava ympäristö. Toisaalta vanhoille, rekisteröityneille lukijoille sarjakuvan seuraaminen on helppoa, koska uuden sivun näkee heti omalla Notifications-sivulla. Lisäksi ympäristö on tuttu ja yhteisö valmiina. Toisaalta taas sivusto on ennen muuta taidegalleria eikä nettisarjakuva-alusta, joten uusille lukijoille sarjakuvan lukeminen ei ole niin vaivatonta, kuin se jollain toisella alustalla voisi olla. Itse ainakin jouduin zoomaamaan jokaisen sivun erikseen. Onneksi tekijä oli kommenttiosioon lisännyt linkit edelliselle ja seuraavalle sivulle, ettei tarvitse poukkoilla galleriavalikossa sivujen välissä. Lisäksi tulee olla rekisteröitynyt Deviantartiin, että sivuja voi kommentoida.

wurr_page_220_by_paperiapina-d91p7dfWurr tulee varmasti olemaan enemmän koira- ja eläintarinadiggareiden mieleen, mutta on kuitenkin mielenkiintoinen tuttavuus sekä tsekattavan arvoinen teos, jos mielii saada paremman käsityksen siitä, mitä kaikkea suomalaiset nettisarjakuvailijat voivatkaan saada aikaiseksi.

(Kuvat: http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612/Wurr © Emmiina Jokinen)

Kirjoitukset

http://pihlaja.net/kirjoitukset/

Tekijä: Marja Siira
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi
Aloitettu: 2004
Pituus: osa I 385 sivua, osa II 146 (jatkuu)
Päivitystahti: ”Sarjakuva päivittyy säännölllisesti, vähintään kerran kuukaudessa.”
Genre: draama, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: kiroilu, väkivalta

Kirjoitukset on Marja Siiran ja Tuuli Sihvosen 2000-2004 keksimiin hahmoihin, maailmoihin ja tarinoihin perustuva sarjakuva, jonka Siira aloitti 15-vuotiaana, vuonna 2004. Aikamoinen nettisarjakuvadinosaurus siis jo kyseessä. Se sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa ihmisten lisäksi seikkailee myös antropomorfisia hahmoja, (kotoisammin furryjä/turreja). Myös sarjakuvan pääkaksikko lukeutuu tällaisiin hahmoihin. Luvassa on ennalta kirjoitettu kohtalo, pitkä pakomatka sekä paljon draamaa.

Näyttökuva 2015-9-30 kello 10.46.00Kirjoitusten maailmassa pelosta, halusta ja hulluudesta syntyi Varjo sekä varjolaisia, jotka aiheuttivat pelkoa ja kaaosta. Lopulta Varjo saatiin suljettua suuren muurin sisälle, mistä varjolaiset eivät päässeet ulos ilman, että kuihtuivat pian pois. Varjon hallitsija Jear’an saatiin tuhottua, mutta hänellä on kuitenkin jälkeläinen, jonka tämän äiti pelasti ja kasvatti Varjon muurin ulkopuolella. Tämä jälkeläinen on tyttö nimeltä Sarako, joka eleli onnellisena äitinsä Aralminin sekä ottosiskonsa Nanak’ain kanssa siihen saakka, kunnes heidän kotiinsa hyökättiin, ja Aralmin lähetti siskokset pakomatkalle, jääden itse jälkeen. Siskokset aloittavat pitkän ja vaivalloisen matkan kohti paikkaa, jossa he sopivat näkevänsä äitinsä uudelleen. Heidän kotiinsa hyökännyt hahmo kuitenkin seuraa kannoilla. Pian vastaan tulee myös muita Sarakoa metsästäviä tahoja.Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.33.07

Sarako on heikko, herkkä ja naiivi tyttönen, jota Aralmin on kasvattanut kuin kukkaa kämmenellä. Pakomatkalla hän joutuu kuitenkin kovien päätösten eteen, sekä tekemään kauheita asioita, jotka herättävät hänessä isänsä perintönä saatuja varjolaisvoimia. Vanhempi Nanak’ai yrittää parhaansa pitää nämä voimat aisoissa. Aralmin kasvatti hänet suojelemaan Sarakoa kaikin keinoin ja pysymään tämän rinnalla, tapahtui mitä tahansa. Hän on päättäväinen ja realistinen, vahva ja nokkela. Hän pitää Sarakosta huolta, mutta enemmän Aralminin tahdosta, kuin omastaan.

Näyttökuva 2015-9-30 kello 10.42.22

Kirjoitukset ei ole mikään Hyvän Mielen Sarjakuva™. Kyseessä ei todellakaan ole hauska ja jännittävä seikkailu täynnä aarteita ja uusia ystäviä. Jos ystäviä löytyy, heitäkin puukotetaan selkään, kirjaimellisesti. Ymmärtäähän sen toki, että sisarukset pakoilevat henkensä uhalla, mutta kun he kerta toisensa jälkeen päätyvät ojasta allikkoon ja riitelevät riitelemästä päästyäänkin, alkaa sarjakuvan lukeminen hiljalleen puuduttaa. Olisin kaivannut väliin jotain positiivista, jotain ihan silmänräpäyksen mittaisiakin lämpimiä hetkiä ihan vaan, että tarinaan tulisi vähän vaihtelevuutta. Lisäksi maailmanrakennusta jäin hieman kaipaamaan. Vaikka Varjo ja Sarakon historia käytiin läpi prologissa, silti esimerkiksi ihmisten ja eläinhahmojen olemassaolosta ja suhteista olisi ollut hyvä tietää enemmän. Nyt lukija hyppää tähän maailmaan vähän tyhjän päälle, saamatta yhtään tietoa sen asukkaista, oloista ja tavoista.

Sarjakuvan laatu on hyvin vaihtelevaa. Alku, uudelleen piirrettyä ensimmäistä osaa lukuunottamatta, on kokonaan väreissä, kunnes yhtäkkiä vaihtuu harmaasävyihin. Dialogi on tekstattu käsin, ja siitä on paikoin hieman hankalaa saada selvää. Silti välissä näkyy todella hienojakin sivuja, ja mitä pidemmäs sarjakuva menee, sitä tasaisemmaksi ja paremmaksi jälki tulee, mikä on ihan odotettavissakin yli kymmenenvuotiaalta sarjakuvalta. Kuvakerronta on ollut kyllä hallussa alusta asti, eri kuvakokoja ja -kulmia on käytetty monipuolisesti. Tämäkin vielä paranee ajan myötä, II osassa sivut ovat paljon harmonisempia ja selkeämpiä.

Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.34.56

Ottaen huomioon, että Siira on aloittanut Kirjoitukset ollessaan 15-vuotias, on alkupään laatu suhteellisen hyvää. En itse olisi välttämättä tuossa iässä osannut esimerkiksi värejä käyttää yhtä hyvin. Ihailen myös erityisesti musteen käyttöä uudemmissa sivuissa. Henkilökohtaisesti pidän mustetöistä erittäin paljon, ja Siira on oppinut hallitsemaan mustetta todella taidokkaasti. Monet maisemaruudut ovat lähes henkeäsalpaavia.

Näyttökuva 2015-9-29 kello 20.33.51

Jos elämässäsi menee liian hyvin ja kaipaat vaihtelua ja kurjuutta, tarjoaa Kirjoitukset siihen sinulle avun. Anna sarjakuvalle aikaa, sillä vaikka alku on rosoinen, voi sen luku luvulta nähdä puhkeavan kukkaan.

(Kuvat: http://pihlaja.net/kirjoitukset/ASarjakuva.htm © Marja Siira)

Consectari

http://consectari.smackjeeves.com/

Tekijä: Jami Viljanen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 40+ sivua (jatkuu???)
Päivitystahti: satunnainen
Genre: toiminta, kauhu, fantasia
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: kiroilu, väkivalta

Silläkin uhalla että tämä nettisarjakuva jää ikuisiksi ajoiksi kesken, aion nyt kirjoittaa siitä. Jos ei muuta, niin tiedättepähän, että tällainen sarjakuvisti on olemassa, ja ehkä saamme vielä jatkossa nauttia hänen tuotoksistaan, olivat ne sitten jatkoa Consectarille, tai jotain aivan muuta.

af40f1fb0tVYZTörmäsin Consectarin melko hiljattain vähän sattumalta. Ihastuin välittömästi piirustustyyliin, jonkalaista en vielä ole kauheasti suomalaisissa piireissä nähnyt. Vähän rosoista se on, mutta niin persoonallista!

Sarjakuvan päähenkilö on Gale Choi, 17-vuotias koululainen New Yorkista. Hän asuu kahdestaan ottoisänsä kanssa, ja opiskelee taidekoulussa Brooklynissä. Niin ja, ööhh… hän osaa muuttua tiikerihaiksi. Tai siis tällaiseksi:

Näyttökuva 2015-4-3 kello 16.23.55

Eräänä aamuna matkalla kouluun Gale törmää erittäin outoon näkyyn; mustaan jättimäiseen hahmoon, jota muut ihmiset eivät näytä huomaavan laisinkaan. Havaitessaan Galen jättiläinen on käydä tämän kimppuun, mutta onneksi paikalle osuu (perin omalaatuinen) henkilö pelastamaan Galen pinteestä. Hän vaikuttaa tietävän jättiläisestä sun muista yliluonnollisuuksista paljonkin ja on valmis auttamaan Galea, mutta on kuitenkin liian arvelluttavan oloinen Galen makuun, minkä johdosta Gale poistuu rivakasti takavasemmalle. Mysteerihenkilöllä vaikuttaa kuitenkin olevan suunnitelmia pojan varalle.

Kuten mainitsinkin jo, pidän Viljasen piirustustyylistä kovasti. Hahmot ovat persoonallisia ja mielenkiintoisia. Myös värien käyttö on hallussa, niiden avulla tekijä saa muutettua tunnelmaa hienosti. Lisäksi sarjakuvassa on paljon tyylikkäästi toteutettuja efektejä ja yksityiskohtia. Sarjakuva on tehty kokonaan digitaalisesti, mikä sallii kaikenlaisen kikkailun. Dialogi on suurimmaksi osaksi kirjoitettu tyyliin sopivalla sarjisfontilla.

c89cf26ffTmTQViljasella on selkeästi sarjakuvan tekoon oikea tatsi. Ruutukuljetuksessa nyt ehkä olisi jonkin verran työnsarkaa, välillä kuvakerronta töksähtelee, kun kuvakulma vaihtaa suuntaa, eli kun hahmo kuvataan yhdessä ruudussa vasemmalta ja seuraavassa oikealta. Kerronnallista viilailua siis vaan, eivät sivut ole mitenkään ylivoimaisen sekavia luettavaksi.

Vaikka Consectaria on vasta vain kaksi lyhyttä lukua, on lukijoille tarjoiltu jo aimo annos kysymyksiä, joihin kovasti odottaa vastauksia. Mistä Gale on peräisin? Mikä hänen historiansa, joka vaikuttaa kokonaan pyyhkiytyneen pois, on? Miksi jättimäiset silmät etsivät häntä, ja kenen toimesta? Mikä Galen pelastaneen tyypin tarina on? Onko hänenlaisiaan lisää, ja onko Galen kaltaisia hai-ihmisiäkin enemmän?

Näyttökuva 2015-4-3 kello 15.14.14Consectari on kuitenkin ollut jo kuukausia tauolla, joten nähtäväksi jää, saako sarjis jatkoa. Tietenkin lupaavien tarinoiden toivoisi jatkuvan, mutta ymmärrettävästi monet nettisarjikset keskeytyvät syystä tai toisesta. Joko into lopahtaa, tai sitten aika. Ehkä tekijä saa idean parempaan tarinaan tai työ/opiskelu vie kaiken energian. Nettisarjakuvan julkaisuunkin on vielä niin matala kynnys, että moni tekee sitä ihan vain kokeilumielessä. Tulisiko näin ollakin, vai pitäisikö nettisarjakuvienkin olla enemmän serious business? Eeehkä voimme sitäkin käsitellä sitten joskus omassa merkinnässä…

JOKA TAPAUKSESSA!! Tsekatkaa Consectari sekä Jami Viljanen. Erittäin lupaavaa settiä!

(Kuvat: http://consectari.smackjeeves.com/ © Jami Viljanen)

Stand Still. Stay Silent

http://www.sssscomic.com/

Tekijä: Minna Sundberg
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2013
Pituus: 250+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 5 kertaa viikossa
Genre: toiminta, katastrofi, kauhu, seikkailu, fantasia
Ikäsuositus: yli 15
Varoitukset: väkivalta

Minulle on jo useampi kerennyt ehdottamaan tätä sarjakuvaa, ja kun se omalta lukulistaltakin jo löytyi niin tartuinpa sitten tuumasta toimeen, vihdoinkin.

Stand Still. Stay Silent sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen pohjoismaihin, suuren katastrofin jälkeen. Vuosikymmeniä sitten vakava tauti pyyhkäisi lähes koko ihmiskunnan pois maailmankartalta, ja nyt maapallon keskuksena toimii Islanti, joka pelastautui eristäytymällä muusta maailmasta tuhojen aikaan. Muistakin pohjoismaista löytyy pienempiä turva-alueita, missä ihmiset elävät nyt hyvin nöyrissä oloissa.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 16.27.01

Koko muu maailma on tuntematonta ja puhdistamatonta hiljaista maailmaa, jota asuttavat katastrofin seurauksena kehittyneet hirviöt. Matkalle tuntemattomaan lähtee pieni joukko enemmän tai vähemmän ammattilaisia sattuman kaupalla saadun ääpättömän rahoituksen turvin. Joukkoon kuuluvat suomalaiset serkukset Tuuri ja Lalli, ruotsalainen Emil, norjalainen Sigrun sekä tanskalainen Mikkel. Nettisarjakuvan otsakkeen ja muiden kuvitusten perusteella joukkoon luultavasti liittyy vielä eräs liehuletti, mutta tähänastisessa sarjakuvassa hänet ollaan nähty vain vilaukselta.

No niin, sanottakoon nyt tähän väliin, että en pidä oikeastaan ollenkaan tällaisista katastrofiteemoista. Kaikenlaiset maailmanloppu- ja ihmiskunnan tuho -skenaariot saavat minut ahdistuneeksi ja surulliseksi. Alan helposti pyöritellä mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkia niitä hirveitä tilanteita, joihin ihmiset joutuvat selviytyäkseen hengissä, ja joihin heidän elämänsä sitten lopulta päättyy. Prologin lopussa minun teki todella vahvasti mieli painaa X:ää tämän välilehden kohdalla. Enpä tuota kuitenkaan tehnyt kun en viitsinyt tähän blogiin pelkkää vinkuvonkua kirjoittaa prologin perusteella. Tuota päätöstä en kyllä sarjakuvaa eteenpäin lukiessani katunut (paitsi vähän joissain todella kuumottavissa kohtauksissa).

Eniten minua puskee lukemaan eteenpäin äärettömän hieno taide, sekä todella sympaattiset hahmot. Erityisesti hissukka, kissamainen Lalli ja kermapylly Emil sekä heidän välinen kielirajoitteinen kommunikaatio herättivät minussa vahvoja awwwww-reaktioita. Ryhmän naiset ovat ihanan tomeria ja positiivisia, ja iso Mikkel on rauhoittava ja rationaalinen. Jengi on ollut kasassa vasta lyhyen aikaa, mutta ryhmähenki on alusta alkaen todella hyvä. Tällainen hahmodynamiikka auttaa jaksamaan muuten niin synkän tarinan seuraamista, ja onpa se ihan kivaa vaihtelua sellaisille katastrofitarinoille, joissa hahmot vain panikoivat ja huutavat toisilleen ja ovat tietävinään kaiken paremmin kuin muut. Toki tässäkin tarinassa on vielä kaikki mahdollisuudet draaman puhjeta kukkaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin näiden mussukoiden toilailuista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 14.00.26Kuten mainitsin, taide on ilmiömäisen upeaa. Varsinkin maisemat ovat erityisen kauniita ja yksityiskohtia on paljon. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Väripaletti on rajallinen ja värit toimivat todella harmonisesti sekä keskenään että mustan kanssa. Piirrosten lisäksi sarjakuvaan on ujutettu hienosti infografiikkaa, karttoja, asiakirjoja ja ilmoituksia. Lukujen välissä meille valotetaan hieman tuossa ajassa olevia asutuksia, virkoja, hirviöitä, kissojen asemaa, käytettyjä kieliä ja niin edelleen.

36

Nautin kovasti siitä, miten sarjakuvassa pelataan eri kielillä. Tietysti pääasiassa kaikki teksti on englanniksi, mutta tarinassa ihmisillä ei ole mitään yhteistä yleiskieltä, vaan kaikilla on oma äidinkielensä ja ehkä jonkin verran sitten kielipäätä suuntaan tai toiseen. Kielten erot ja yhtäläisyydet nousevat esille tuon tuosta, ja pienet liput puhekuplissa ilmentävät aina, kun hahmojen kieli vaihtuu tai kun se keskustelun kannalta on oleellista.

Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.37.13Näyttökuva 2015-1-20 kello 13.38.07Puhekuplien neliskulmainen muoto on hieman erikoinen ratkaisu. Onko kyse sitten kuviin sopivasta tyylistä vaiko että niihin saisi aseteltua tekstin helposti ja tilaa säästäen? Kuitenkin laatikot ovat paikoin vähän turhankin isoja tekstimäärään nähden, ja teksti aseteltu välillä  hiukan sinne päin. Fontti on jokseenkin erikoisen näköistä ja rivivälit pieniä, mikä vaatii jonkin verran totuttelua. Ei teksti ihan lukukelvotonta ole, mutta huomasin useaan otteeseen esimerkiksi luulevani g:tä q:ksi. Massiivisten tekstimäärien lukeminen saattaa hieman puuduttaa, mutta pienemmissä puhekuplissa tekstin lukee suhteellisen sujuvasti.

Sarjakuvan prologi saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa, mutta se on sata kertaa parempi kuin sivukaupalla tekstiä siitä, miten tähän ollaan tultu. Moni nettisarjakuva sortuu tähän, mikä ajaa kyllä tehokkaasti pois lukijat, jotka ovat tulleet lukemaan sarjakuvaa eivätkä romaania. Prologi kuitenkin alustaa tarinaa hyvin, ja sen edetessä kuumotus tulevasta tuhosta kasvaa sivu sivulta.

Jännityksennälkäisille siis herkkua luvassa, ja vähemmän jännityksestä ja horrorista pitäville, kuten minulle, luvassa myös symppiksiä hahmoja ja huumoria. Vähän myös mielenkiintoa kutkuttelee, mitä kaikkea hiljaisesta maailmasta löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Ja haluan nähdä myös enemmän, miten Sundberg käsittelee tätä hyvin massiivista aihetta. Kertoessa ihmiskunnan tuhosta ja selviytyjien elämästä vuosikymmeniä sen jälkeen kertojan pitää ottaa todella monta asiaa huomioon, ja Sundberg kyllä näyttää tehneen niin. Innolla siis odotan, mitä Stand Still. Stay Silent tarjoilee meille vielä jatkossa.

215(Kuvat: http://www.sssscomic.com/ ©Minna Sundberg)

Phantomland

alkuun

http://phantomland.smackjeeves.com/

Tekijä: Maaria Laurinen
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2012 (2009)
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: toiminta, draama, fantasia
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta, kiroilu

Phantomland oli alkuun printtimuotoinen omakustannesarjakuva, mutta vuonna 2012 Laurinen päätti jakaa sen myös internetissä. Tällä hetkellä netissä on menossa neljäs luku, jota ei vielä ole printattuna.Näyttökuva 2015-1-5 kello 15.33.54

Sarjakuva sijoittuu fiktiiviseen Santa Luisonin kaupunkiin, joka ylläpitää hieman erikoista organisaatiota nimeltä Cypress. Cypress taistelee kaupungin rikollisuutta vastaan, mutta mikä tekee siitä erikoisen, ovat sen kaikki jäsenet. Kukaan heistä ei nimittäin ole ihan tavallinen ihminen.

511075dfcmBFe

Päähenkilönä toimii tyttö nimeltä Chie, joka on juuri värväytynyt Cypressiin. Hän on melko heiveröisen ja pelokkaan oloinen, ja alkuun todella kujalla siitä, mihin hän on joutunut. Hän on epävarma, mutta yrittää silti parhaansa pysyä positiivisena.

Chien sopeutumista uuteen ympäristöön ei ollenkaan helpota se fakta, että hänen ohjaajansa on Cypressin pahamaineisin taistelija Jon. Päinvastoin, Jonilla ei ole mitään hyvää sanottavaa Chiestä, vaan hän mollaa tätä jatkuvasti. Täysin empatiakyvytön mulkero siis. Hän ei todellakaan olisi ottanut untuvikkoa niskoilleen, ellei Cypressin päällikkö itse niin vaatisi, ja päällikkö on ainoa, jolle Jonilla ei ole nokan koputtamista.597c4f8fa14lG

Phantomland on mangatyylinen, mutta länsimaalaisittain luettava ja äärettömän tyylikäs sarjakuva. Tussaus on puhdasta, screentoneja on käytetty todella taidokkaasti. Ruutujen layout on monipuolista ja mangatyylille uskollista. Erilaiset rajaukset ja upeat perspektiivit kuljettavat kerrontaa eteenpäin. Puhekuplat ja fontti sopivat hyvin yhteen kuvien kanssa.

Piirrustustyyli on selkeää ja persoonallista. Hahmot ovat todella ilmeikkäitä, koomiset naamanvääntelyt ovat osa sarjakuvan parasta antia. Laurinen viljelee muutenkin vitsikkäitä tilanteita sopivasti draaman ja toiminnan väliin. Toimintakohtaukset eivät kuitenkaan jää kakkoseksi. Hahmojen liikkeet on kuvattu taitavasti efektien kera. Suosittelen myös kiinnittämään huomiota taustoihin. Siinä, missä japanilaiset mangakat sysäävät taustojen rustaamisen assareille, Laurinen tekee kaiken itse.

7bb21840bf43FPhantomlandin nopea rytmi pitää hyvin lukijan kiinni sarjakuvassa. Chie kerää kaikki sympatiat, ja vaikka Jon ihan uskomaton kusipää, on hän hahmona todella kiehtova. Halu nähdä Chien kehittyvän ja Jonin antavan tytölle vihdoin tunnustusta saa lukijan pysymään mukana Phantomlandin kelkassa.

Näyttökuva 2015-1-5 kello 16.22.48
(Kuvat: http://phantomland.smackjeeves.com/ © Maaria Laurinen)

 

Prague Race

alkuunhttp://praguerace.com/index.php
Tekijä: Petra Erika Nordlund / LEPPU

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2011 (?)
Pituus: 280+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: 3 kertaa viikossa
Genre: seikkailu, fantasia, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta, kiroilu

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.26.15

Prague Race on seilannut internetissä jo jonkin aikaa niin Smack Jeevesissä kuin Inkblazersissä, kunnes viime vuoden lopussa perusti aivan omat sivut Hiveworksin kautta. Muutos on todella myönteinen, sivustolla on nyt tyylikäs ja persoonallinen ulkoasu, minkä sarjakuva ehdottomasti ansaitsee. Se sopii erinomaisesti Prague Racen eriskummalliseen ja aavemaiseen tyyliin.

Prague Race sijoittuu meidän maailmaamme, isoon, nimeltämainitsemattomaan kaupunkiin. Erinäisten sattumusten, rohkeudenosoitusten ja portaalin kautta tarina kuitenkin vie päähenkilöt ja lukijat kovin kummalliseen paikkaan, mihin ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.14.48

Prague Racen päähenkilöt ovat kolme ystävystä, Leona, Miko sekä Colin. Leona on huoleton ja hieman huithapeli tyttö, joka on juuri muuttanut pois kotoa rähjäiseen ullakkohuoneistoon kissansa Gabrielen kanssa.  Hän on hyvin impulsiivinen, ja hänen ystävänsä saavat juosta hänen perässään toppuuttelemassa.

Colin puolestaan on säikky ressukka, jota Leona mielellään kiusoittelee. Hän opiskelee, mutta asuu vielä rikkaiden vanhempiensa luona kodinhoitajien hyysättävänä, minkä takia ihan tavalliset arkipäivän askareet ja epäsiisteys ovat jotain, mihin hän ei oikein ole ikinä tottunut. Kuitenkin Colin on erittäin hyvätapainen ja vastuuntuntoinen.

Miko on käytännönläheinen ja rationaalinen mutta toisinaan myös erittäin empaattinen. Hän huolehtii ystävistään ja on huolissaan, jos jotain sattuu. Kuitenkin, kun ympärillä alkaa tapahtua kummallisuuksia, Miko yrittää loppuun asti keksiä loogisia vastauksia. Taikamaailmaan hän uskoo vasta, kun on astunut sinne itse.

Oven tuohon taikamaailmaan avaa, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, outo parivaljakko, johon Leona ja Colin törmäävät näiden omituista krääsää myyvässä puodissa. Kaksikon toinen osapuoli on kärttyisen ja vaarallisenkin oloinen nainen, toinen taas pitkä outo häntäheikki, joka ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Lisäksi tiskin takaa löytyy vähintäänkin hämmentävän näköinen piski…

Näyttökuva 2015-1-4 kello 16.24.54

Kuvallinen kerronta toimii sarjakuvassa hyvin, ruudut kuljettavat tarinaa rytmikkäästi. Mielenkiintoisia taustoja ja hahmoja riittää ihasteltavaksi yllin kyllin. Sivut on tehty taidokkaasti alusta loppuun lyijykynällä, myöhemmissä sivuissa on käytetty myös mustetta. Dialogi on tekstattu käsin, mutta sitä on kuitenkin helppo lukea.

Prague Race tempaa mukaansa jo heti kättelyssä. Hahmot ovat älyttömän sympaattisia, ja halu tietää, miten heille käy, vain kasvaa sarjakuvan edetessä. Lukijoille tarjotaan roppakaupalla mielenkiintoisia mysteereitä. Sarjakuvassa on koko ajan hiukan kuumottava tunnelma, seuraavalla sivulla voi sattua mitä tahansa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 17.03.06Silkkaa horroria Prague Race ei kuitenkaan ole, vaan huumoriakin piisaa, esimerkiksi hahmojen reaktioiden muodossa. Sarjakuvassa on myös viihdyttävän paljon yksityiskohtia, joita on hauska tutkailla. Lukemisen yhteydessä voi muun muassa laskea, kuinka monta viittausta Nordlundin Hema-kissaan ruuduista bongaa. Prague Racesta löytyy jokaisella lukukerralla jotain uutta. Ehdottomasti lähemmän tarkastelun arvoinen nettisarjis, mihin kannattaa varata aikaa.

Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.51.32Näyttökuva 2015-1-4 kello 15.44.18

(Kuvat: http://praguerace.com/index.php © Petra Erika Nordlund)

Feral Gentry

alkuunhttp://feralgentry.smackjeeves.com/
Tekijä: Anayte Delahay (kuvitus) Matti Delahay (käsikirjoitus)
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2012
Pituus: 150 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta

Feral Gentry on kaunis ja mystinen sarjakuva, joka on sekoitus meidän arkista todellisuuttamme ja fantasiamaailmaa. Näissä maailmoissa asustaa keijuja, joiden elämä ei ole mitään Peter Panin mukana liitelyä.

Näyttökuva 2015-1-3 kello 15.33.41 Tarinan päähenkilö on Tuomi Oldgrove, keiju, joka asuu ihmisten keskuudessa. Joka päivä hän naamioituu ihmiseksi, kulkee julkisilla, käy ”töissä” ja ruokaostoksilla. Hän asuu yksin kerrostaloasunnossa seuranaan vain joukko kasveja. Tuomen erakkoelämä kuitenkin järkkyy, kun hän eräänä päivänä kohtaa toisen keijun ja saa tietää kaupungissa asuvasta keijukommuunista.

Keijuryhmään kuuluu viehättävä ja tomera Cypress, järeä ja yrmy Oak, iloinen ja energinen Willow sekä viisas shamaani Juniper. He toivottavat Tuomen tervettulleeksi asumaan heidän kanssaan ja lopulta hän suostuukin. Kuitenkaan ryhmällä ei ole aikeissa vain jäädä lekottelemaan omaan pikku kuplaansa loppuelämäksi, ja Tuomen on aika tehdä valinta.
Näyttökuva 2015-1-3 kello 23.07.26Noniin, jos et vielä vakuuttunut, niin suosittelenpa vilkaisemaan Feral Gentryä jo ihan senkin takia, että se on osittain animoitu! Enkä nyt tarkoita vilkkuvia valoja tai väriseviä hahmoja. Tässä sarjakuvassa animaatio todella tuo liikkeisiin ja efekteihin enemmän ulottuvuutta. Feral Gentryssä on hyödynnetty internetin alustana tarjoamat mahdollisuudet hyvin ja viety sarjakuvakerronta niin sanotusti nekstille levelille.

tumblr_n13ayadTo91qkocy0o2_r1_500Hienon animaatiojäljen lisäksi sarjakuvassa on vaikuttavia taustoja, joita Anayte ei turhaan säästele. Moni sarjakuvatekijä, kuten vaikka minä, saattaa helposti pihistellä taustojen piirtämisen kanssa ja jättää helposti hahmot höpöttämään tyhjän tilan keskelle. Täysin taustattomia ruutuja Feral Gentrystä saa ihan hakemalla hakea. Respect!

Näyttökuva 2015-1-3 kello 15.40.09

Kerronta etenee sujuvasti. Erilaisia perspektiivejä on käytetty monipuolisesti ja ruutujen koot vaihtelevat myös. Puhekuplat kuljettavat sulavasti dialogia, jonka lisäksi sarjakuva tarjoilee myös kauniita ja mystisiä runoja ja loruja.

Feral gentry vaikuttaa alkuun tarinalta Tuomen paluusta kaltaistensa joukkoon, sekä ristiriidasta ihmisten ja keijujen elämäntyylien välillä… Kuitenkin, mitä edemmäs lukee, sitä isompi juonivyyhti näyttää avautuvan. Mitä keijujen valtakunnassa, ja eritoten sen hovissa tapahtuu? Ketkä ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia? Miten Tuomen juuret liittyvät mihinkään, ja minkälainen kana hänellä jäi isänsä kanssa kynimättä? Feral Gentry tarjoilee monia maukkaita arvoituksia, joihin joka viikko sormet syyhyten odotellaan vastauksia.

 (Kuvat: http://feralgentry.smackjeeves.com/, http://alimarepf.tumblr.com/ © Anayte Delahay)