Light Romantic

alkuun

http://light-romantic.smackjeeves.com/
Tekijä: Ered
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2010
Pituus: 150+ sivua (jatkuu)
Päivitystahti: satunnaisesti
Genre: BL, romantiikka, huumori
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: kiroilu

Jos joku on jo kerennyt tuota esittely-sivua vilkaisemaan, niin kerroinkin siellä, että suosikkigenreihini kuuluu BL eli boy love eli poikarakkaus. Tämän päivän nettisarjis tarjoilee sitä nimensä mukaan keveällä otteella.    f580cf1e9WecOLight Romantic on kevyt ja humoristinen kertomus kahden nuoren miehen, Markin ja Joshuan, suhteen alkutaipaleesta. Suhde ei ota edes alkaakseen ilman ulkopuolista apua, ja senkin jälkeen siihen mahtuu kaiken näköistä kommervenkkiä ja wtf-hetkiä. Ja salaisia agentteja.

Mark Evans toimii jonkinlaisena IT-tukihenkilönä jossain firmassa. Joshua Langley työskentelee samassa puljussa, ja yrittää lähestyä Markia keksityillä tietotekniikkaongelmilla ja ihan suoralla lähentelyllä. Mark tyrmää lähentelyt kylmän sarkastisesti, kunnes lopulta suostuu lähtemään Joshin kanssa drinksulle, mikä ei kuitenkaan mene ihan nappiin. Lopulta selviää, ettei Joshilla ole ihan puhtaat jauhot pussissa, ja jotenkin myös Markin pikkusisko liittyy koko soppaan.

Näyttökuva 2015-1-2 kello 18.22.44Mark on melkoisen pessimistinen ja sisäänpäinsuuntautunut kaveri. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti ja on huolissaan oikeastaan vain työpaikastaan. Markin edelliset parisuhteet naisten kanssa ovat menneet aika pahasti penkin alle. Tuore suhde miehen kanssa paljastaa hänestä lopulta uusia piirteitä.

3a68c06a4FCWxJosh onkin sitten räväkkä ja elämänmyönteinen, aina valmiina kuin partiopoika. Markin pitää vähän toppuutella hänen yli-innokkuuttaan. Joshin entiset kumppanit ovat olleet enemmän kiinnostuneita petipuuhista kuin itse seurustelusta, Joten hänelläkään ei ole sellaisesta paljoa kokemusta. Yritys on kuitenkin kova.

Light Romanticissa on monia hauskoja ja persoonallisia sivuhahmoja, kuten mystinen talkkari sekä Joshin perheenjäsenet. Eredin huumori kukkii parhaimmillaan dialogeissa, ja varsinkin 3. luvussa.

Näyttökuva 2015-1-2 kello 18.23.54Sarjakuvan toteutus on shoujo manga -tyylistä, mutta sitä luetaan länsimaiseen tapaan vasemmalta oikealle. Sivut on tussattu paperille, ja niihin on lisätty koneella harmaansävyt ja tekstit. Homma vaikuttaa olevan kaikin puolin hallussa; tussaus on täsmällistä ja puhdasta, ja screentoneja on käytetty sopivasti tuomaan ulottuvuutta, korostamaan hahmoja sekä shojo-tyylisinä efekteinä. Sivuissa ei ole paljoa yksityiskohtia, pääpaino sarjakuvassa on hahmojen reaktioissa ja dialogissa.

Light Romantic kevyt ja hauska BL-lukukokemus ilman sitä tyypillistä draamaa ja ihmissuhdekoukeroita. Tarina luultavasti jää alle 200:een sivuun, joten sen lukemiseenkaan ei mene paljoa aikaa. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä tästä sekametelisopasta, joka Markin ja Joshin suhde on, lopulta kehkeytyy, ja miten kaikki päättyy. Sarjakuvan luonteen mukaisesti lopetukselta voi odottaa ihan mitä tahansa.

talkkis
(Kuvat: http://light-romantic.smackjeeves.com/ © Ered)

Otus Opus

alkuunhttp://otusopus.smackjeeves.com/

Tekijä: Taina Koskinen / Myrntai
Tyyppi:
pitkä sarjakuva
Kieli: englanti
Aloitettu: 2014
Pituus: 76 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, seikkailu
Ikäsuositus: ei ikärajaa
Varoitukset: ei varoituksia

Sinähän pidät pöllöistä, etkö pidäkin? Hienoa! Tässä sarjakuvassa niitä nimittäin riittää. Ja ne ovat kaikki aivan äärettömän söpöjä.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.21.55Tarinan päähenkilö on tyttö nimeltä Aino, ja hänellä on missio. Aino aikoo piirtää kaikki maailman pöllöt. Kuulostaa aika kunnianhimoiselta. Toisaalta hän ei taida seikkailla meidän maailmassamme, joten on vaikea sanoa, riittääkö pöllöjä piirrettäväksi paljon vai vähän. Lisäksi Otus Opuksen pöllöt ovat vähän tavallista hiiripöllöä erikoisempia. Aivan ensiksi tutustumme puhuvaan kiviporttipöllöön!

Näyttökuva 2015-1-1 kello 17.24.21

Aino vaikuttaa hyvin tomeralta ja omatoimiselta. Hän reissaa yksin, mukanaan vain olkalaukullinen tavaraa ja lentävä rausku. Hän on myös kiltti ja kohtelias osoittaen kunnioitusta porttipöllöä kohtaan.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.41.04

Ainon matkakumppanina toimii lentävä rausku Plätty, jolla on taipumusta jäädä jumiin häntänsä kanssa. Plätty ja Aino kohtasivat sattumalta, mistä Aino kertoo uudesta tuttavuudesta kiinnostuneelle porttipöllölle.

Vielä tarinassa ei olla tutustuttu muihin merkittäviin hahmoihin. Sarjakuva etenee melko hitaasti, mutta se näyttääkin keskittyvän enemmän ympäristöön ja tunnelman luomiseen, kuin toimintaan. Otus Opus on siis varsin kevyttä luettavaa, ja sydämentykytyksiä ei (ainakaan vielä) ole luvassa.

Sarjakuva on toteutettu kokonaan digitaalisesti, mutta epätasaiset viivat antavat piirustuksille luonnetta, eivätkä kuvat näin näytä liian kliinisiltä. Koskinen luo kauniita taustoja erilaisilla kuvioilla ja väreillä. Ympäristöä ei ole piirretty valokuvamaisen pikkutarkasti vaan ruoho ja puut ovat hitusen graafisempia, mikä mahdollistaa kuvioilla leikkimisen, eivätkä kuvat näytä rauhattomilta.

Näyttökuva 2015-1-1 kello 19.42.43Otus Opuksessa on kauniit, maanläheiset värit. Paletti on hillitty, mutta tarpeeksi monipuolinen. Koskinen yhdistelee värejä taitavasti, mikä ehdottomasti ansaitsee hatunnoston. Itse saan usein aikaiseksi vain värioksennusta, joten tiedän, ettei värien harmonian saavuttaminen ole mikään helppo juttu.

Suorakulmaiset, tetrismäisesti pakatut ruudut ovat aika staattisia, mutta niiden koon vaihtelu ja erilaiset kuvarajaukset kuitenkin rytmittävät kerrontaa mukavasti. Dialogia ei ole ainakaan liikaa, se istuu puhekuplineen sopivasti ruutuihin. Tekstissä käytetään ilmeisesti omasta käsialasta tehtyä fonttia, joka toimii todella hyvin, eikä näytä irralliselta. Erilaisia efektejä on hillitysti.

Otus Opus ei ole kaikkein toiminnallisin sarjakuva, mutta fiilistelyyn ja söpöjen otusten ihasteluun se on oikein oivaa luettavaa. Voisin kuvitella sitä luettavan myös lasten kanssa, sillä se on leppoisa ja katseltavaa riittää. Ilmeikkäitä pöllöjä on vaikea vastustaa.kulmapolo

(kuvat: http://otusopus.smackjeeves.com/ © Taina Koskinen)

Pahantekijä

alkuunhttp://comic.ihmissusikello.net/

Tekijä: Miia Kontinen / Vol

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi (luettavissa myös englanniksi)
Aloitettu: 2011
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, kauhu
Ikäsuositus: 15
Varoitukset: väkivalta, kiroilu
2011-02-16-fi Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.

Sarjakuvassa seikkaillaan vanhan liiton maalaismaisemissa, metsien ja peltojen keskellä. Tarinan voisi kuvitella sijoittuvan Suomeen; hahmojen nimet ovat enimmäkseen perinteisiä suomalaisnimiä, ja siinä puhutaan muun muassa ”Lehmuslahden luostarista”. Kuitenkin sarjakuvassa on myös fantasiaelementtejä, kuten ratsulampaat ja, noh, vampyyrit.

Sarjakuva alkaa pappi isä Johanneksen ja hänen oppilaansa Ausran saapuessa pieneen kylään kartoittamaan vero- ja avustustilannetta. Hyvin pian he saavat tietää kylää piinaavasta vampyyrinaapurista, josta kyläläiset haluavat kuitenkin olla hissun kissun. Sarjakuva tarjoilee toimintaa jo hyvissä ajoin, kun Ausra joutuu petojen kanssa ongelmiin heti kättelyssä.

Ausra on siis Pahantekijän päähenkilö. Hän on, kuten edellä mainitsin, pappisnoviisi. Hän on suorasanainen, omapäinen ja tomera. Hän ei jää epäröimään vaaratilanteessa, vaan ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä. Tämä toisinaan tarkoittaa hänen opettajansa käskyjen uhmaamista.

2012-05-09-fiIsä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.

Kylää vainoavaa vampyyriä ja hänen palvelijaansa lukuunottamatta Pahantekijässä ei ole vielä enempää merkittäviä hahmoja. Jotkut kyläläisistä esiintyvät muita useammin, mutta eivät sinällään nouse erityisen tärkeiksi.

Pidän Pahantekijän tyylistä todella paljon. Sarjakuva on ilmeisesti toteutettu ihan perinteisin keinoin, tussilla paperille. Itse tussaan tussilla enää tosi harvoin, enkä ole ollut siinä ikinä kauhean hyvä. Kun näen jonkun hallitsevan tussauksen näin taitavasti, ei voi kuin ihailla. Kontinen käyttää hienosti eri paksuisia viivoja rajaamiseen, varjostamiseen ja tekstuuriin. Hän ei pelkää käyttää mustaa, vaan luo sillä jänniä negatiiviefektejä ja tukahduttavaa pimeyttä. Kun tarinalta ehtii, ruutuja tutkaillessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin.

2013-04-10-fiSarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.

2012-08-23-fiDialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.

Kerronta on todella sujuvaa, erilaisia ruutuja ja rajauksia on käytetty monipuolisesti. Pidän erityisesti siitä, miten äärimmilleen perspektiivi venyy joissain ruuduissa. Ääniefektejä on runsaasti, mutta tyyliteltynä tilanteisiin sopiviksi ne uppoavat ruutuihin hyvin. Muita efektejä sarjakuvassa on hillitysti.

Pahantekijä voi vaikuttaa alkuun leppoisalta murhamysteerisaippualta, mutta se muuttuu todella hurjaksi todella pian. Kun veri rupeaa roiskumaan, kukaan ei ole turvassa. Kontinen pystyy luomaan jännitystä, joka pysyy yllä koko ensimmäisen osan. Hyvä, kun muistaa henkeä vetää välillä. Vaikka Pahantekijällä on ikäsuositus 15, voi vanhempaakin heikempihermoista ruveta kuumottamaan. Pitäkäähän varanne.

(Kuvat: http://comic.ihmissusikello.net/ © Miia Kontinen)