http://comic.ihmissusikello.net/

Tekijä: Miia Kontinen / Vol

Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi (luettavissa myös englanniksi)
Aloitettu: 2011
Pituus: 200 sivua (jatkuu)
Päivitystahti: kerran viikossa
Genre: fantasia, kauhu
Ikäsuositus: 15
Varoitukset: väkivalta, kiroilu
Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.

Sarjakuvassa seikkaillaan vanhan liiton maalaismaisemissa, metsien ja peltojen keskellä. Tarinan voisi kuvitella sijoittuvan Suomeen; hahmojen nimet ovat enimmäkseen perinteisiä suomalaisnimiä, ja siinä puhutaan muun muassa ”Lehmuslahden luostarista”. Kuitenkin sarjakuvassa on myös fantasiaelementtejä, kuten ratsulampaat ja, noh, vampyyrit.

Sarjakuva alkaa pappi isä Johanneksen ja hänen oppilaansa Ausran saapuessa pieneen kylään kartoittamaan vero- ja avustustilannetta. Hyvin pian he saavat tietää kylää piinaavasta vampyyrinaapurista, josta kyläläiset haluavat kuitenkin olla hissun kissun. Sarjakuva tarjoilee toimintaa jo hyvissä ajoin, kun Ausra joutuu petojen kanssa ongelmiin heti kättelyssä.

Ausra on siis Pahantekijän päähenkilö. Hän on, kuten edellä mainitsin, pappisnoviisi. Hän on suorasanainen, omapäinen ja tomera. Hän ei jää epäröimään vaaratilanteessa, vaan ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä. Tämä toisinaan tarkoittaa hänen opettajansa käskyjen uhmaamista.

Isä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.

Kylää vainoavaa vampyyriä ja hänen palvelijaansa lukuunottamatta Pahantekijässä ei ole vielä enempää merkittäviä hahmoja. Jotkut kyläläisistä esiintyvät muita useammin, mutta eivät sinällään nouse erityisen tärkeiksi.

Pidän Pahantekijän tyylistä todella paljon. Sarjakuva on ilmeisesti toteutettu ihan perinteisin keinoin, tussilla paperille. Itse tussaan tussilla enää tosi harvoin, enkä ole ollut siinä ikinä kauhean hyvä. Kun näen jonkun hallitsevan tussauksen näin taitavasti, ei voi kuin ihailla. Kontinen käyttää hienosti eri paksuisia viivoja rajaamiseen, varjostamiseen ja tekstuuriin. Hän ei pelkää käyttää mustaa, vaan luo sillä jänniä negatiiviefektejä ja tukahduttavaa pimeyttä. Kun tarinalta ehtii, ruutuja tutkaillessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin.

Sarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.

Dialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.

Kerronta on todella sujuvaa, erilaisia ruutuja ja rajauksia on käytetty monipuolisesti. Pidän erityisesti siitä, miten äärimmilleen perspektiivi venyy joissain ruuduissa. Ääniefektejä on runsaasti, mutta tyyliteltynä tilanteisiin sopiviksi ne uppoavat ruutuihin hyvin. Muita efektejä sarjakuvassa on hillitysti.

Pahantekijä voi vaikuttaa alkuun leppoisalta murhamysteerisaippualta, mutta se muuttuu todella hurjaksi todella pian. Kun veri rupeaa roiskumaan, kukaan ei ole turvassa. Kontinen pystyy luomaan jännitystä, joka pysyy yllä koko ensimmäisen osan. Hyvä, kun muistaa henkeä vetää välillä. Vaikka Pahantekijällä on ikäsuositus 15, voi vanhempaakin heikempihermoista ruveta kuumottamaan. Pitäkäähän varanne.

(Kuvat: http://comic.ihmissusikello.net/ © Miia Kontinen)