https://tapastic.com/series/BSandL-Suomi
https://tapastic.com/series/BSandL-English
Tekijä: Nilukka
Tyyppi: pitkä sarjakuva
Kieli: suomi tai englanti
Aloitettu: 2016
Pituus: 11 jaksoa
Päivitystahti: uusi jakso joka toinen viikko
Genre: scifi, BL, filosofinen, draama
Ikäsuositus: yli 13
Varoitukset: väkivalta
Maahan laskeutuu kovalla rytinällä avaruudesta alus. Aluksesta kömpii ylös vaaleahiuksinen poika, jonka kasvoissa on tatuointi. Vaikuttaa siltä, että hänellä on Maassa tehtävä, hän etsii jotain. Sankarimme vaikuttaa kuitenkin aika toivottomalta; hän ei osaa kommunikoida ihmisten kanssa, hän ei tiedä, miten käyttäytyä, hänellä ei ole paikkaa, minne mennä, eikä ruokaa. Häntä alkaa epäilyttää koko tehtävänsä.
Sitten hän törmää toiseen poikaan (tai oikeastaan toisin päin).
(Tässä vaiheessa, merkitsevät katseet punastelevilla kasvoilla huomattuani, minun piti peruuttaa ja vilkaista sarjakuvan kategorioita Netsarlista, (koska enhän katso niitä ennen lukemisen aloittamista….) Ja toden totta, kyseessä onkin BL (boy’s love) -sarjis, jonka joku nokkela (en minä) olisi saattanut nimestäkin jo tulkita. (Itse siis oletan, että nimi luetaan ”BS and L” eli ”bullshittiä ja (bee)ällää”….? Korjatkaa jos olen väärässä! Ja kenties tarinan edetessä nimelle löytyy syvempiäkin merkityksiä.))
Noniin, maan asukas ruokkii sankarimme, (kenenkään nimi ei ole tässä vaiheessa vielä paljastunut), ja vie hänet lasten ja nuorten turvakotiin. Siellä tämä tummahiuksinen nuorukainen on entuudestaan tuttu, mutta opastettuaan alieniamme hieman hän lähtee omille teilleen. Levättyään yön yli päähenkilö lähtee etsimään pelastajaansa, toivoen saavansa apua kielimuurin murtamiseen.
BSandL on vielä hyvin alkutekijöissään, vaikka jaksoja onkin jo 11. Sivut ovat hyvin väljiä, ja tyhjää tilaa on välillä paljonkin. Tämä ei kuitenkaan niin haittaa, kun ottaa huomioon sarjakuvan julkaisutavan. BSandL ilmestyy Tapasticissa, joka hieman poikkeaa muista nettisarjakuva-alustoista. Itse asiassa se on hyvin samanlainen LINE Webtoonin kanssa, missä muun muassa Immortal Nerd, josta kirjoitin aikaisemmin, ilmestyy. Molemmissa sarjakuvia julkaistaan pitkinä jaksoina, joita luetaan skrollaamalla alaspäin. Tällainen formaatti helpottaa esimerkiksi mobiililaitteilla sarjakuvien lukemista. BSandL:n tyyli toimii varmasti esimerkiksi kännykässä hyvin.
Sarjakuvan tunnelma on jokseenkin ankea. Sarjakuvan tiivis kuvauskin mainitsee, että kolhuja on luvassa. Turha odotella mitään ruusuilla tanssimista siis. Kuitenkin ulkopaikkakuntalainen päähenkilömme saa apua useammaltakin ihmiseltä, joten pieni toiveikkuus ja positiivinen pohjavire ovat läsnä. Se on hyvä. Toki tarina saa olla traaginen ja dramaattinen ja synkkä, mutta pelkkä loputon vinkuvonkuangstailu rupeaa lopulta puuduttamaan, kuten olen tainnut tässä blogissakin aiemmin mainita. Toivon, että BSandL, kolhulupauksistaan huolimatta, saa ylläpidettyä jonkinlaista balanssia surkeuden ja …epäsurkeuden välillä jatkossakin.
BSandL:n asetelma BL-sarjakuvana on mielenekiintoinen. Toki BL-tarinoita tuntemattomasta vierailijasta, jolle pitää opettaa kaikki perusasiat ja sivistysyhteiskunnan toimintatavat kädestä pitäen, on jo pilvin pimein. Silti tämän sarjakuvan hahmot jotenkin… poikkeavat siitä normista. Ihmispoika saattaa reppanan alienimme heti turvakotiin, mikä on (tälle genrelle) yllättävän rationaalinen veto. Hän on kaikesta päätellen itsekin vielä nuori, joten sen sijaan, että veisi vieraan kotiinsa, hän vie tämän paikkaan, missä asiansa osaavat ihmiset voivat huolehtia tästä. Miten vastuullista! Odotan innolla, mille urille Nilukka näiden kahden tarinan johdattaa.
BSandL on lähes kokonaan mustavalkoinen, harmaansävyä on käytetty joidenkin hahmojen ihonvärinä. Muutoin varjostamiseen on käytetty viivaa. Alkuun tämä tekniikka näyttää vähän löysältä ja sekavalta, ainakin isojen alueiden kohdalla. Se vaatiikin vakaata kättä sekä ymmärrystä, milloin toimii paksu ja milloin ohut viiva, ja milloin viivoja on liikaa tai liian vähän (ei sillä, että itse osaisin…). Nilukka näkyy kehittyneen tässä hommassa jo näiden ensimmäisten 11 jakson aikana roimasti.
Pidän todella paljon muutenkin Nilukan viivankäytöstä. Mangavaikutteita näkyy vähän, mutta tyyli on silti todella persoonallista. Pidän Nilukan tavasta piirtää ihmisiä, ja varsinkin käsiä! Kaikki kädet on 5/5! Hahmojen asennot ja eleet näyttävät todella luonnollisilta. Esineetkin, kuten ruokatarjotin tai herätyskello, on piirretty huolellisesti ja taidokkaasti. Arvostan!
Nilukka hallitsee sarjakuvakerronnan keinot hyvin. Erilaisia perspektiivejä ja kuvakokoja on käytetty taidokkaasti. Tosin välillä toiminnalle toivoisin enemmän tilaa. Nopea tilanne kahden kovanaaman kanssa jää vähän sekavaksi toiminnan tiukan rajauksen vuoksi. Kun kerran tekijä pystyy piirtämään kehoja niin luonnollisen näköisesti, potkut, riuhtaisut ja muut isot liikkeet toimisivat kokovartalokuvina paremmin.
Muutoin ruutujen ja niiden välinen kerronta toimii hyvin. Aiemmin mainitsemani tyhjä tila ja isot ruudut tuovat taukoja, ja ruutujen rytmi on soljuvaa. Pidän myös todella paljon jakson 11 hyvin yksitoikkoisesta kerronnasta. Ruuduissa tapahtuva toisto toimii älyttömän hyvin. Sen lukeminen on puuduttavaa, juuri niinkuin niiden kuvaama eläminen. Se on erittäin onnistunut jakso kokonaisuudessaan.
BSandL ja tekijänsä Nilukka vaikuttavat TOU-DEL-LA lupaavilta. Odotan innolla, mihin molemmat tästä kehittyvät. BSandL ei välttämättä ole sellainen sarjakuva, mitä olisin kuvitellut lukevani, mutta mielenkiintoni on nyt erittäin herätetty. Jään kärkkymään tälle jatkoa.
(Kuvat: https://tapastic.com/series/BSandL-Suomi © Nilukka)
Kirjoitusten maailmassa pelosta, halusta ja hulluudesta syntyi Varjo sekä varjolaisia, jotka aiheuttivat pelkoa ja kaaosta. Lopulta Varjo saatiin suljettua suuren muurin sisälle, mistä varjolaiset eivät päässeet ulos ilman, että kuihtuivat pian pois. Varjon hallitsija Jear’an saatiin tuhottua, mutta hänellä on kuitenkin jälkeläinen, jonka tämän äiti pelasti ja kasvatti Varjon muurin ulkopuolella. Tämä jälkeläinen on tyttö nimeltä Sarako, joka eleli onnellisena äitinsä Aralminin sekä ottosiskonsa Nanak’ain kanssa siihen saakka, kunnes heidän kotiinsa hyökättiin, ja Aralmin lähetti siskokset pakomatkalle, jääden itse jälkeen. Siskokset aloittavat pitkän ja vaivalloisen matkan kohti paikkaa, jossa he sopivat näkevänsä äitinsä uudelleen. Heidän kotiinsa hyökännyt hahmo kuitenkin seuraa kannoilla. Pian vastaan tulee myös muita Sarakoa metsästäviä tahoja.
Kuten arvata saattaa, pidän vampyyreistä. Sellaisista suht inhimillisistä, sivistyneistä hottisvampyyreistä. Pahantekijän vampyyrit eivät ole sellaisia, tiedoksi vain. Ne ovat luisevia, eläimellisiä ja brutaaleja. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen vaihtoehto sinänsä popkulttuurissa paljon nähdyille kaunokaisille.
Isä Johannes vaikuttaa ensinäkemältä kärttyiseltä, vanhalta ukolta. Tarpeen tullen hän kuitenkin pistää hanttiin yllättävänkin hyvin, niin nujakassa kuin suunsoitossa. Pappi burnaa pahiksen sanan säilällä oikein kiitettävästi. Muuta emme tästä kätisijästä vielä oikein tiedäkään, pientä fläshbäkkiä lukuunottamatta.
Sarjakuvasta näkee, että tekijä pitää eläinten ja maisemien piirtämisestä. Molempia on paljon, ja ne ovat todella taidokkaasti piirretyjä. Minulle varsinkin taustojen piirtäminen tuntuvat välillä olevan pakkopullaa, mutta Pahantekijän kauniit maisemat ovat todella inspiroivia. Eläimet ovat söpöjä ja sympaattisia. Melkein tekisi mieli rapsuttaa pöydän alla lymyävää kissaa ja pörheitä ratsulampaita. Kontinen tuntuu ymmärtävän paljon eläinten päälle, niiden liikkeet vaikuttavat todella luonnollisilta ja dynaamisilta. Ausraa jahtaavat hukat ihan hujahtavat sivulta toiselle.
Dialogi on lisätty koneella, mikä ei nyt välttämättä istu sarjakuvaan ihan yhtä hyvin kuin käsin tekstattu. Toisaalta se on silti parempi kuin sellainen tekstaus, josta ei saa selvää. Ei fontti lukemista haittaa, vaan on nimenomaan enempi tyylikysymys.